— Ja valkoihoiset virran takana odottavat lähetyssaarnaajan palaamista.
— Minun veljeni puhuu nyt yhdellä kielellä, sanoi Pantteri tunnustaen niin toisen vilpittömyyden.
Hän oli tyytyväinen ajatellessaan, että hän tapaa Kentonin, jonka intiaaneja vahingoittavat retket hänen mielestään nyt jo olivat ikäänkuin lopussa.
— Sillä miehellä on itseluottamusta, ajatteli lähetyssaarnaaja. Siitä sukeutuu kauhea kamppailu. Minä pelkään, että Siimon halveksuu Pantterin urheutta. Toivon, ettei hän niin tekisi, mutta minä pelkään…
Vähitellen alkoi taivaan ranta idässä kirkastua.
— Wa-on-mon lähtee tapaamaan valkeaa erämiestä, sanoi päällikkö yhtä tyytyväisenä kuin sulhanen, joka aikoo käydä morsiantaan vastaan.
Hän ei heittänyt jäähyväisiä sotilailleen eikä yleensä puhunut mitään. Hän kääntyi vain vakavamieliseen lähetyssaarnaajaan ja sanoi ikäänkuin vahingoniloisena:
— Wa-on-mon tulee pian takaisin.
— Kuinka pian? sai Finley väkinäisesti kysytyksi.
— Kun aurinko on tuolla noin, sanoi Pantteri viitaten paikkaa, jossa aurinko on tunnin kuluttua nousemisensa jälkeen. Wa-on-mon tuo tullessaan valkean erämiehen päänahkan. Jollei hän tule, kun aurinko on tuolla, saa lähetyssaarnaaja tarttua pienen vangin käteen ja palata kansansa luo. Shawanoe-soturit eivät sitä estä.