Sattumaltako lie Hastings tullut asettaneeksi Yrjön Agnesin vasemmalle puolelle, aivan lähelle, niin että he voivat kuiskailla keskenään. Eivätkä tytön äiti ja Mabel olleet myöskään kaukana.
Vaikka tätä pakopaikkaa saattoi pitää onnellisena löytönä, oli sillä kuitenkin puutteita, jotka antoivat paljon huolta Hastingsille ja hänen miehilleen.
Kuu ilmestyi taivaalle, mutta sen valo oli epäselvä, kun pilvet liitelivät sen ylitse. Väliin saattoi nähdä esineen virralla parin sylen päässä rannasta, mutta yleensä tarvittiin hyvin tarkat silmät, jos aikoi eroittaa kanootin puolta lähempääkin.
Länsituuli oli kuitenkin pahimpana haittana. Se puhalteli voimakkaasti maan päältä vastavirtaan. Se heilutti puita, humisutti lehtiä, ja siitä oli intiaaneille suurta etua. He saattoivat erityistä varovaisuutta noudattamatta lähestyä varustusta, eivätkä puolustajat voineet sitä kuitenkaan kuulla.
Saattoi olla varma, että he käyttivät tätä etua hyväkseen.
Hastings oli muistuttanut miehiään siitä, että Kentonia ja Boonea odotettiin joka hetki ja että nämä miehet saattoivat lähestyä yhtä varovaisesti kuin itse Pantteri, josta syystä täytyi olla kovin varuillaan, ettei vaihda ystävää ja vihamiestä keskenään.
Useimmat miehet olivat viime vuorokautena nukkuneet sangen vähän ja rauhattomasti; mutta nyt oli hetken jännitys niin suuri ettei tarvinnut peljätä kenenkään nukkuvan ennenkuin oli päästy vaaran ohi.
Mabel Ashbrigde nojasi päänsä äitinsä polveen ja nukkui siihen makeasti. Äiti istui rouva Altmanin kanssa murtunutta puuta vasten. Me olivat rauhattomia ja vain silloin-tällöin vaipuivat lyhyeeseen unenhorrokseen.
Kukaan ei ollut Agnes Altmania virkeämpi. Hän soimasi itseään siitä heikkoudesta, jota hän oli osoittanut edellisenä iltana päästäessään vapaaksi Pantterin, joka sitten oli vähällä surmata hänen nuoren ystävänsä Yrjön. Kellekään asiasta virkkamatta hän oli nyt päättänyt koettaa sovittaa menettelynsä.
Erinomaisilla näkö- ja kuuloaisteillaan ja osittain sisällisillä aavistuksillaan hän oli päässyt siihen käsitykseen, että heitä lähestyi vaara, ennenkuin Yrjö Ashbrigdekään, joka kuitenkin seisoi aivan hänen vieressään, huomaisi sitä. Agnes istui maassa niinkuin äitinsäkin selkä nojaten kiveen, joka kohosi hiukan ylemmäksi hänen päätään, hän sulki siinä asemassa silmänsä. Eihän nyt kuitenkaan mitään nähnyt, ja silmät suljettuina saattoi kaiken huomion kiinnittää kuuntelemiseen.