Hän aikoi jälleen kääntyä takaisin, mutta heitti sitä ennen katseen virralle, jota kuutamo taas kirkkaasti valaisi.
Silloin hän ällistyi, tirkisti jälleen oksien välitse ja joutui suuremman hämmästyksen valtaan kuin koskaan ennen elämässään; sillä hän ei ollut milloinkaan nähnyt mitään niin pöyristyttävää.
Urhea erämies kauhistui niin sitä, minkä hän näki, että hän unohtaen väijyvät intiaanit, unohtaen uutisasukkaita uhkaavan vaaran, unohtaen kaiken muun kuin oman valtaavan kauhistuksensa syöksyi ylös vedestä ja samosi varustukseen, johon hän oli jättänyt ystävänsä huutaen kumealla äänellä:
— Me olemme hukassa, pojat! Me olemme hukassa! Virralla kulkee kummitus!
17. Onnistunut vankeudesta marssinta.
Meidän on välttämätöntä kiinnittää jälleen huomiomme Jetroon.
Muistamme hänen viimeksi saaneen sen päähänpiston, että hän poistuu laatikon sisässä intiaanien vartioimasta mr Ashhrigden pirtistä. Ja hän varustautui toteuttamaan tätä mainiota tuumaa. Hänen piti kaataa suuri laatikko alaspäin omalle päälaelleen ja sen suojuksessa astua raivatun alueen yli metsään. Lähemmin harkittuaan ja kokeita tehtyään havaitsi hän kuitenkin pian eräitä vaikeuksia, jotka osottautuivat voittamattomiksi.
— Juhlallista se on, mumisi hän tyhjennettyään suuren laatikon, mutta vaikea minun on sitä ja kivääriä kantaa. Sillä kun minä pidän sitä päälaella, en saata nähdä, missä kuljen. Minä kaadun, menen ympäri kolme neljä kertaa. Minun täytyy tehdä aukko silmille.
Siitä tuli työtä; mutta kuusilaudat olivat jotenkin pehmeät ja veitsi oli terävä.
— Tämä on hyvä, mumisi hän tutkittuaan aukkoa, johon mahtui melkein käsikin. Se ollaan liian suuri, mutta jos minä näen pakanain tähtäävän siihen, pyöräytän minä laatikkoa. Minä koetan!