Sitten hän liitti lakanoita kulmistaan toisiinsa, kunnes sai tarpeeksi suuren purjeen, jonka hän kiinnitti mastoihin.
Tämän kaiken hän teki taitavan työmiehen huolellisuudella. Ja kun laitos oli valmiina, oli hänellä noin kuuden neliömetrin laajuinen purjepinta aluksessaan. Ei mitään muuta kaivattu kuin vakavaa tuulta.
— Voi tulla vastatuulikin, mietti Jetro ja silloin tämä röhä kulkee Ohiovirtaa alas, kunnes tullaan Missisippiin ja sitten — en muista, mihin virtaan se laskee, ehkä Punaiseen mereen, ja sinne minä tahdonkin. Siellä minä hyppään pois proomusta ja juoksen taas metsään.
— Jos Kenton on pelastunut, vaikka en ole ollut häntä suojelemassa, ja jos Boonekaan ei ole vahingoittunut, hämmästyvät he, kun näkevät minun tulevan… Nyt onkin hyvä tuuli — mutta miksi ei proomu lähde liikkeelle?
Purje pullistui ja vahva tuuli painosti tanakasti, mutta sittenkin jämötti proomu paikallaan kuin virran pohjaan uponneena.
19. Matkustajatoveri.
Jetro koetti kääntää airolla proomun keulaa vastavirtaan. Alus kääntyikin vähän, mutta painui pian entiselle paikalleen.
— Sepä kiusa! mutisi hän, hereten soutamasta. Tuuli on kova, eikä purjelaiva kuitenkaan liikahda. Asiaa täytyy tutkia.
Se olikin pian tutkittu. Neekeri ei ollut nostanut ankkuria.
— Siitä ei saa muille puhua, sanoi hän häpeissään ja korjasi laiminlyönnin.