Intiaani kumartui puukko korkealla tavoittamaan neekeriä; mutta silloin kuultiin laukaus, ja punanahka syöksyi pää edellä syvyyteen. Häntä ei sen koommin nähty.
— Sitä arvelinkin, sanoi Kenton ladaten uudestaan tyynesti pyssynsä.
Silloin toinen soturi kohotti pensaikosta ulvovan sotahuudon ja syöksyi rannasta juuri irtaantuvaa proomua kohden.
Hänen intonsa voitti varovaisuuden. Hän pääsi lähelle mr Altmanin puolisoa ja oli valmis musertamaan häneltä pään tomahawkillaan, mutta samalla hän itse sai luodin rintaansa ja putosi veteen ojennetuin käsivarsin.
Ken ripeydellään esti intiaanin hirmuisen murha-aikeen, siitä ei jouduttu selvää ottamaan, sillä yleinen taistelu oli alkanut ja molemmilta puolilta ammuttiin kovasti. Mutta kuutamo kirkastui juuri sillä hetkellä, ja mr Altman väitti nähneensä lähetyssaarnaaja Finleyn salaman nopeana kohottavan kiväärinsä ja ampuvan. Kun hengenmiestä kiitettiin tästä reippaasta teosta, kielsi hän sen. Mutta hyvällä syyllä pidettiin häntä rouva Altmanin hengen pelastajana.
Jetro oli sillä välin kohonnut virran pohjasta ehkä noin parinkymmenen metrin päässä palkoveneestä. Hän ei tiennyt intiaanin saamasta surmanluodista ja katsoa tuijotti ihmeissään pikku alukseen, joka intiaanin veteen pudotessa oli mennyt kumoon ja näytti nyt suuren kilpikonnan yläkilveltä.
— Kaikkia ihmeitä! huudahti Jetro. Nyt kävelee intiaani virran pohjaa ja pitää venettä alaspäin päälaellaan, ettei saisi kuunpistoa. Mutta silloin hänen pitäisi olla viiden metrin pituisen, enkä minä sitä usko.
Jetron uidessa pulikoivaan käteen sattui nyt kaksilapainen mela. Ja kun hän oli kierrellyt veneen ympärillä muutamia minuutteja, alkoi hän aavistaa, kuinka asia oli. Hän rohkaisi mielensä, tarttui venheeseen ja yritti kääntää sitä pystyyn. Kun se onnistui, oli vene niin täynnä vettä, ettei sitä voinut käyttää ennen tyhjentämistä. Se taas saattoi onnistua vasta maihin päästyä. Siksi Jetro pani melan venheeseen, jota piti toisella kädellä kiinni lähtien uimaan rantaa kohden.
Voimme lisätä, että hän muitta seikkailuitta pääsikin virran yli Ohion puoleiselle rannalle.
— Laskeutukaa pitkällenne! huusi lähetyssaarnaaja ankarasti nähdessään, että hänen ensimäistä kehoitustaan ainoastaan osittain seurattiin. Hyvä rouva, suokaa anteeksi, mutta tämä on välttämätöntä.