Kenton oli liian harjaantunut urho voidakseen hätiköidä. Jos Mabelille olisi neuvottu erämiesten merkkiäänet, niin Kenton olisi jollakin tavoin ilmoittanut hänelle läsnäolonsa punanahkain ymmärtämättä. Nyt ei sellaista voinut yrittääkään.
Hän harkitsi, voisiko hän hiipiä tytön taakse, kaapata hänet syliinsä ja samota pois. Hän oli jo sangen halukas yrittämään tätä uhkarohkeaa tekoa, mutta pian hän sen hylkäsi. Hän ei epäillyt, ettei hän voisi juosta metsään lapsen kanssa, mutta kun Pantteri ja tusinan verran punaisia sotilaita olisi samassa kintereillä, voisi hänen ja Mabelin henki olla menetetty muutamassa minuutissa.
— Mutta yksi asia on varma, mumisi Kenton ja katsoa tuijotti sotilasryhmään; jos he päättävät, että tyttönen on teloitettava nyt kohta tuossa hirrellä istuessaan niin armahtakoon Jumala sitä miestä, joka häneen ensiksi koskee.
Tämä vaitelias sitkeä mies, joka seisoi liikkumattomana kuin häntä kaihtava puu ja tähysteli piilostaan kaikkea, mitä leirissä tapahtui, olisi varmasti toiminut päätöksensä mukaan. Jos Pantteri tai joku hänen miehistään olisi lähestynyt tyttöä vihamielisin aikein, olisi hän heti kaatunut maahan luodin lävistämin sydämin tahi otsin.
Yötä oli vielä paljon jälellä, ja yhä uusia intiaanisotilaita saapui leiriin, jossa päällikön ja hänen lähimpäin miestensä keskustelu yhä jatkui.
Kenton ei käsittänyt, miksi he niin kauan neuvottelivat, sillä hänen mielestään piti punasten menettelytavan olla vähemmälläkin selvillä.
Kuuluisa metsänkävijä seisoi edelleen paikallaan odotellen ja harkiten, kunnes taas eräs miesryhmä ilmestyi valaistulle alueelle ja lähestyi Pantterin ympärille kokoontuneita sotureita. Ja silloin tapahtui jotakin niin odottamatonta, että saattaa kysyä, Kentonko vaiko Pantteri seuralaisineen enemmän hämmästyivät.
24. Viimeinen toivo.
— Meidän täytyy tehdä jotakin, huusi nuori Yrjö Ashbrigde proomun loitontuessa; me emme voi mennä paalumajalle ja jättää pienokaista punaisten käsiin. Minä tahdon mielelläni uhrata henkeni sisareni hyväksi.
— Sen tahtoisimme kaikki, vastasi Boone, mutta meidän pitää ottaa todellisuus sellaisena kuin se on.