ENSIMÄINEN ESITELMÄ.
Johdanto. — Naisen asema kultuurin ala-asteella.
Näissä esitelmissäni otan käsitelläkseni muutamia lukuja tapojen historiasta. Koskettelen niissä tapoja, jotka järjestävät suhteen miehen ja vaimon välillä, vanhempien ja lasten välillä, saman yhteiskunnan jäsenten välillä yleensä, eri yhteiskuntien jäsenten, elävien ja kuolleiden, sekä ihmisten ja heidän jumaliensa välillä. Mutta rajoitun alkeellisempiin kehitysasteihin kuin se, jota sanomme omaksemme. Arvelen, että näiden kultuurimuotojen tutkiminen voi olla mielenkiintoista paitsi tutkijalle, myöskin suurelle yleisölle, joka ei luonnollisestikaan tuntene itselleen vieraaksi jotain niin inhimillistä kuin ihminen itse on. Ja sitäpaitsi ovat luonnonkansat meille paljoa läheisempiä kuin monesti kuvittelemmekaan.
Omissa tavoissamme on monia jäännöksiä siltä ajalta, jolloin esi-isämme olivat raakalaisia. Niissä on jäännöksiä, jotka ovat yhä täydessä elinvoimassaan, ammoisia institutsiooneja, joiden merkitys on vieläkin koko yhteiskunnalliselle elämällemme ylen suuri, kun taas löytyy toisia jäännöksiä, jotka ovat olemassa vielä ainoastaan jonkinlaisina rudimenteina, joilla ei enää ole täytettävänä mitään varsinaista tehtävää, mutta jotka säilyvät yhteiskunnallisen hitaudenlain vaikutuksesta. Ne käsitykset, joista ne ovat kehkeytyneet, ovat kuolleet kauan sitten, mutta ulkonainen käyttö on vielä säilynyt. Me tulkitsemme niitä usein toisin, liitämme niihin sisällön, jota niissä ei alunpitäen ollut, ne saavat jonkinlaisten vertauskuvain luonteen. Tutustuaksemme niiden lähtöihin täytyy meidän palata toisiin aikoihin ja toisellaisiin olosuhteihin kuin meikäläiset ovat, monesti kultuuriasteille, jotka vallitsevat enää ainoastaan nykyajan raakalaisten keskuudessa. Me opimme siis tuntemaan omain tapojemme synnyn etnologian avulla.
Ne seikat, joihin kansojen tavat perustuvat, ovat sangen monet. Eräänlaiset teot saattavat tulla tavallisiksi yhteiskunnassa enemmän tai vähemmän sokean vaiston vaikutuksesta. Toisten yhteiskunta tapojen perustana ovat maagilliset tai uskonnolliset käsitykset taikka jotkin hyötykäsitteet. Lisäksi; meillä on suuri matkimis-taipumus. Kun näemme toisten suorittavan joitakin tekoja, niin olemme itse taipuvaisia noudattamaan esimerkkiä, usein, vaikka luulisi järkemme vaativan meitä tekemään aivan päinvastaista. Tämä seikka lisää puolestaan sitä suurta yhtäläisyyttä, joka vallitsee saman yhteiskunnan erilaisten yksilöiden menettelytavoissa, se vaikuttaa kansantapojen syntyyn sekä niiden säilymiseen polvesta polveen. Mutta sitäpaitsi vaikuttaa tähän säilymiseen suuressa määrin tavan oma voima, s.o. voima, joka sisältyy yhteiskuntatapaan tottumuksena. Jos teemme kerran sellaisen tai tällaisen teon, niin meihin jää taipumus toistaa samaa tekoa samallaisten olosuhteiden vallitessa. Samat ulkonaiset vaikutteet synnyttävät yleensä saman liikuntoseurauksen. Jos hevonen kerran on kääntynyt takaisin jollakin tien kohdalla, tahtoo se seuraavallakin kerralla, samaa tietä juostessaan, kääntyä takaisin juuri samalta kohdalta. Kun totumme suorittamaan joitakin tekoja, niin johdumme vähitellen suorittamaan niitä automaattisesti. Tavoista tulee siten eräänlaisia yhteiskunnallisia refleksejä.
Mutta samalla ne ovat jotain enempääkin. Tapa ei ole ainoastaan yhteiskunta-tottumus, vaan sitäpaitsi toiminnan ohje. Cicero huomautti täydellä syyllä, että kansan tavat ovat käskyjä, joita täytyy totella. Me itse sanomme, että tapa "vaatii" tai "käskee" niin tai niin, ja silloinkin, kun se "sallii" joitakin tekoja, sisältyy siihen, ettei niiden tekojen suorittamista saa millään tavoin estää. Nämä tavan olemuksen kaksi puolta liittyvät läheisesti toisiinsa. Tottumus ja käsky ovat toisilleen läheisempää sukua kuin niiden järjellisesti tulisi olla. Perustuipa jokin yhteiskunta-tapa mihin tahansa ja olipa se oikeastaan kuinka vähäpätöinen hyvänsä, niin on sellaisella ihmisellä, joka ei pyri itsenäisesti syventymään asiaan, taipumus paheksua jokaista poikkeamista tästä tavasta, pelkästään siitä syystä, ettei sellainen poikkeaminen ole tavallista. Tätä vaatimusta perustellaan siten, että se tai se teko on tehtävä siksi, että on ollut aina tapana tehdä niin samallaisissa olosuhteissa. Meidän tarvitsee ajatella ainoastaan pelkoa, jota epätavallinen menettely herättää useimmissa meistä, esim.: erikoisella tavalla pukeutuminen tai tavaksi tulleesta poikkeaminen jossakin pikkuseikassa, joka kuuluu seuraelämän etikettiin, jotta näkisimme esimerkin tavan voimasta. Kreikkalainen runoilija oli oikeassa, kun lausui, että tapa on kaikkien ihmisten kuningas.
Sen vaikutus on erikoisen suuri vähemmän kehittyneissä yhteiskunnissa, joissa yleinen mielipide on yksimielisempi kuin meillä, yhteiskunnissa, joissa ihmisten tunteet ja mielteet ovat yhtäläisemmät kuin meillä. Niissä on tapa paitsi ihmisten kuningas myöskin tyranni, joka vangitsee heidät rautakahlein. Ei sovi luulla, että luonnon ihminen elää vapauden-elämää. Rousseaun raakalainen ei vastaa nykyisen etnologian raakalaista. Tanskalaisilta lähetyssaarnaajilta saatu tieto, että pakanallisilla grönlantilaisilla on jokaista tointa, vähäpätöisintäkin, varten tapansa ja määrätyt sääntönsä, näyttää soveltuvan kaikkiin luonnonkansoihin.
Ja voi sitä, joka rikkoo tavan lakia vastaan. Hänellä on syytä peljätä muutakin kuin vain yleisen mielipiteen ruoskaa. Rangaistus, yhteiskunnan itsensä toimeenpanema taikka sen nimessä annettu rangaistus, on institutsiooni, jota tavataan muuallakin kuin kehityksen ylemmillä asteilla. Australian alkuasukkaiden tapa on, että jos joku heimon jäsen joutuu tavan määräyksistä poikkeamalla heimon yleiseen epäsuosioon, niin hänet pakotetaan kilpi kädessä asettumaan jonkin matkan päähän tovereistaan, jotka vuorotellen ja järjestyksessä alkavat heittää häntä kohti keihäitään. Keihään lennon kiivaus on suurempi tai pienempi sikäli, miten vakavanlaatuinen rikos oli, ja monesti käy niinkin, että rikollinen menettää täten henkensä. Mutta tavallisesti ei yhteiskunta kokonaisuudessaan langeta tuomiota ja pidä huolta sen toimeenpanosta, vaan joku erikoinen henkilö tai erikoiset henkilöt, jotka on varustettu laillisella valtuudella. Luonnonkansoillakin on tuomareja tai tuomioistuimia. Eräillä Australian heimoilla on se tapa, että kun joku heimon jäsen rikkoo niitä sääntöjä, joiden mukaan avioliitto solmitaan, – Australian heimoilla on näet sangen monimutkainen avioliitto-lainsäädäntö, joka sallii määrättyyn ryhmään kuuluvien heimon jäsenten mennä naimisiin ainoastaan erään toisen ryhmän jäsenten kanssa, – niin kokoontuvat niiden ryhmäin johtomiehet, joihin asianosaiset kuuluvat, asiaa tutkimaan ja valitsemaan tarpeen tullen eräitä henkilöitä toimeenpanemaan kuolemantuomiotakin. Silloinkin, kun yksityisen itsensä tai hänen sukunsa on ase kädessä hankittava oikeutensa, silloinkin on rikollista kohdannut kosto muutakin paitsi pelkkä yksityis-asia. Tapa vaatii, että on kostettava. Yhteiskunta ei ole tyytyväinen, ellei vääryyttä kärsinyt yksilö tai hänen sukunsa kohdista vääryydentekijään kostoaan. Kosto on luonteeltaan tavan määräämä velvollisuus.
Naisen asema kultuurin ala-asteilla.
Tämä tapojen historian luku, johon nyt siirryn, – naisen asema kultuurin alkeellisilla asteilla, – on tiettävästikin liian laaja, jotta voisin käsitellä sitä lähimainkaan tyhjentävästi esitelmäni rajoissa. Saatan ainoastaan esittää eräitä yleisiä loppupäätelmiä, joihin olen johtunut, sekä valaisevia esimerkkejä näiden päätelmien tueksi. Mutta paitsi aineen laajuutta vaikeuttavat sen käsittelemistä vielä muutkin seikat. Naisen asema eri luonnonkansojen keskuudessa on ensiksikin kovin erilainen, ja toiseksi eivät alaa koskevat tietomme ole täysin tyydyttäviä. Tutkimusretkeilijät ovat antaneet meille harvoin yksityiskohtaisia esityksiä naisen oikeuksista ja velvollisuuksista niiden kansain keskuudessa, joita he ovat kuvanneet. Sangen useasti tapaamme kirjailijain, niin, jopa samankin kirjailijan teoksissa ristiriitaisia tietoja. Ja kysymyksessä naisen asemasta, niinkuin monissa muissakin asioissa, on usein syytä epäillä, että europalaiset retkeilijät langettavat lausuntonsa tuntematta tarpeeksi kaikkia niitä seikkoja, jotka kuuluvat heidän käsittelemäänsä asiaan.