Siellä vapain vapaasuku,
missä vankin auraluku.
Kilpi — aura kirkkain siellä,
kypsin vako kynnön tiellä.
Pystyn kantaa kaunis ryhdin,
ei käy haurain haaska-vyhdin.
Ei ne niskat notku enää,
perukirjat peltoon penää.
Tulee toinen vastaan valta,
kohti käy, ei koskaan alta.
Täyttää kauniin, kehnon jättää,
katsoo karhun-kämmen kättään:
— Tulkoon, jos on uskallusta,
tutkasemaan Manan usta.
Elää, käskyt ehjät jakaa,
vapain muistoin maassa makaa.
II.
Käy kanssani.