Heikki puhui viimeiset sanansa tuoppiin piimää ryypätessään.
"Että sinä olet saanut tuomion pois torpasta ja vielä sakkoa?"
Keikahuttamalla päätään nakkasi hän ryypätessä silmille valuneet hiussuortuvat toisten joukkoon.
"Kyllä siinä on perää — ja niin arvottomasta asiasta".
"Hm".
Heikki tuumasi, jotta liekö tuo sentään niinkään arvoton asia ollut. Kun huolimattomasti torppaa asuu, niin kyllä se sydäntä leikkaa, ja sitte vielä päästää valkean metsään. Piloillehan siinä menevät koko viljelysalat, että minkälaista veroa siitä sitte enään voi toivoa. Ei hänkään puolestaan sellaista voisi suvaita.
"Kun olemme vanhoja tuttuja jo lapsuuden ajoilta, niin tuumasin että etköhän antaisi minulle tilaa tuonne Heinilahden takamaille uutistorpan tekoon?" Antti toimitteli keikahuttaen päätänsä vasemmalle ja rypistellen otsakurttujansa.
"Hjaa — — —".
Isäntä rupesi pitkään miettimään siinä syödessänsä. Tuon hän oli heti arvannut kun näki Antin tulevan. Kuolemakseen ei hän olisi tahtonut Antin joukkoa tiluksilleen, mutta pahalta tuntui sitä kieltääkin, jos eivät vielä sattuisi muuallekaan pääsemään.
Mietittyään antoi hän sen neuvon että Lakson kapteinilta kyllä saisi uudistorpan tilan, koska tämä juuri oli kuulututtanut kirkossa sellaisia ottavansa.