"Mutta kyllä se isä on aina sanonut että lääkärit ovat monta ihmistä ennenaikaisesta kuolemasta pelastaneet", Elli sanoi ja istui Jukan viereen penkille.
Katrin silmät toljottivat veristyneistä kuopistaan ja kasvoille tekeysi muutamia kurttuja, kun hän virkkoi epäilyksensä "jotta Metsolan muori ehkä kylvettämällä vielä paremmin Antista miehen tekisi kuin lääkäri lääkkeillään. Sepä viimeinkin sen paranti kun tämä metsään oli pyörtynyt ja saanut selkätaudin. Ajattelin juuri että pitää panna sauna lämmitä ja lähteä muoria hakemaan."
"En tiedä miten se muori tämmöistä tautia parantaisi, kun sillä on mielessä vähän vihaa", Jukka huomautti pää vinollaan Katria katsahtaen.
"Minusta nähden on se vaan taudin houreissa, että kun tauti lähtee niin mielikin selkiää", Katri siihen sanoi.
"Jos hyvinkin muori saisi isän terveeksi, mutta kun se kartanon herra tahtoo lääkäriä, niin antaa sen tulla", Elli siihen lisäsi ja kävi seisomaan uunin kupeelle nojoon muuria vastaan.
"Antaa vaan tulla, jos siksi on, mutta koetetaan ensin muoria — —"
Tuo Katrin puhe katkesi kun kamarista jälleen kuului vaikertelemista ja voivotteluja ja hän sinne meni sanoen että: "nyt jo taas valittaa — täytyy mennä katsomaan."
Jukka sylki, pyyhki suutaan ja meni Katrin jälkeen.
Antti heitteli käsiään sivuille, pullisti tulipunaisia poskiaan ja paksujen huultensa välistä puhalti pitkän kuuman henkäyksen. Hengitys kävi yhä taajemmin ja rintansa pelottavasti aaltoili.
Katri pyyhkäsi kyyneleen silmistään ja virkkoi että: "on se nyt kuolemaksi."