"Jukkako sieltä vielä tänne näin myöhällä?" Jukka astua lippasi pehmeillä ruojusaappaillaan yli lattian penkille istumaan. Heitti päänsä vinoon vasemmalle, ja sanoi:
"Ei antanut meidän herra rauhaa, kun sai tietää Komulaisen sairastuneen, vaan vielä tuossa pimeän tullessa tuli meille ja käski kiireesti minun lähteä tänne pistelemään, ottaakseni selvää, millä kannalla asiat nyt ovat."
"Mitähän se kapteeni siitä sitte tahtoo?" kysyivät Katri ja Elli, jotka Jukan puheen kuultuaan olivat tulleet tupaan.
Jukka ruikkasi ruskean tupakkasylen lattialle heitti otsalle valuneet hiukset toisten joukkoon ja pyyhkäisten suupieliään sanoi:
"Lupasi heti lähettää lääkäriä peräämään, jos se vaan on kuin sairas?"
Katri löi käsiään yhteen, katsoi Elliä silmiin, ja sanoi:
"Vai lääkäriä!"
"Vai lääkäriä". Ellikin säesti läsäyttäen reiteensä, jotta hameet kuhahtivat, sekä katsoi kysyvästi Willeä ja Katria silmiin.
Wille imeä piristeli piippuaan, katsoi akkunasta ulos ja sanoi.
"Jos kuolee niin kuolee — eihän lääkärikään Jumala liene, että se ketään kuolemasta pelastaisi. Jos se taas ei ole kuolemaksi, niin kyllä käy terveeksi lääkärittäkin."