Sivalsi sitte sormillaan nenäänsä ja sormensa pyyhkäsi liasta kovettuneesen ja rapisevaan hameeseensa, sekä sanoi:
"Isäntä se taas on kovin kipeänä?"
"Niin on, eikä taida enään miehistyäkään. On sitte eilisen käynyt niin kuoleman kalvakaksi — haluttaako muoria katsomaan?" Katri vastasi ja meni jo kohden kamarin ovea.
"Mitäspä siitä nyt katson — näen mä tuon sittekin, — eikö tuo saunakin jo joudu, koska näkyy röyhyäminenkin loppuneen? — Niinhän se on että tulee se kuolemakin, kun tullakseen panee, ja parastahan se olisikin kun vaan olisi autuaallinen lähtö", muori vastaukseksi puheli ja pyhästi huoaten kallisteli päätään.
Samassa pyörähti Elli sisään ja haukoitellen istui penkille katselemaan muoria.
"Joko se sauna joutuu?" Katri kysyi hommaillen muorille vähän väkevää suuhun pantavaksi. Se kun näet ei ollut mikään kahvin juoja, vaari — piti silloin olla vähän karvaampaa tarjota, kun toimiin haettiin.
"Jo se on ihan paraiksi", Elli vastasi, tarkastaen muorin tamineita, jotka hänestä näyttivät hyvin inhottavilta.
"On joutunut — onko sitte sitä lihan suolavettä — ilman ei tule kylvystä tehoa eikä hieromisesta neuvoa", muori sanoi viskaten kurkkuunsa Katrin tarjooman puolikuppisen väkevätä.
Elli nouti valmiiksipannun suolavesi-rainnan ja antoi sen muorille, joka vastustaen otti kolme pakista, ihmisen kylkiluuta, kierti jokaisella palasella kolme kertaa suolavesirainnassa ja sitte pani ne jälleen vasuunsa. Huokasi pitkän huokauksen ja vasuineen raintoineen läksi ulos lentustelemaan, meni suoraan saunaan, jotta kovettunut hameensa astuissa sääriin ropisteli.
Saunasta haki vastan, semmoisen akkunan täytteenä käytetyn, mistä lehdet jo olivat puoleksi varisseet pois. Tuli sitte ulos ja läksi astua huristamaan vasten päivää ympäri saunan, teki sen kolme kertaa ja joka seinään hotasi vastan tyvellä kolme kertaa, lukien tuolla matkallaan Isämeidän rukouksen kolme kertaa. Nakkasi sitte vastan saunan ovesta sisään ja jälkeensä katsomatta meni sairasta noutamaan.