Elli oli katsellut akkunasta muorin tekoja, sanoi: "kun isä nuo vehkeet olisi saanut nähdä, olisi siitä muori tiituksensa tiennyt. Saanut olisi laputtaa niin pitkälle kuin taipaletta riitti."
"Semmoiseen päähän se tuli noista sanomalehdistä — mutta on se muori toki monta terveeksi tehnyt", Katri vastasi hommaillen juustokeittoa muorin toimistaan pääsyksi.
"Mutta minusta nähden on isä oikeassa —" Elli sanoi, mutta puheensa keskeytyi, kun muori tulla lemsahti sisään.
"Nyt sitä olisi kylpy käytettävissä ja sairas saunaan vietävä", muori toimitteli, meni lieden luo ja kuikisti pihisevään juustopataan.
"Juustoako siellä — hyhhyh — vähän jo hivelöipi, kun en Jumalan jyvää tänään ole maistanut", sanoi sitte, turisti luumaista koukkuselkäistä nenäänsä, pyyhkäsi sormiaan hameeseensa ja kävi penkille istumaan.
"Heikki, hämmentelehän tässä juustopataa, kun minä ja Elli käytämme isäsi kylvylle", Katri käski ovivuoteen laidalla torkuksissaan istuvaa poikaa.
Heikki nyrpisti nenäänsä, vääristeli suutaan ja hieroa nulkutteli silmäkuoppiaan känisten että: "unettaa niin kovasti." Meni luntusti kuitenkin lieden luo ja alkoi hämmentää.
"Antti hoi — jaksatko sinä saunaan — tulehan nyt saunaan — Metsolan muori koettaisi sinusta tervettä —" Katri puheli laittaen ruojukenkiä sairaan jalkoihin.
Sitte Katri ja Elli punttasivat Antin vuoteelta lattialle, pukivat hänen ylleen muorin avulla nilkkoihin ylettyvän nahkatakin, kiertivät kumpikin sairaan kädet niskain takaa olkapäilleen ja niin alkoivat saunamatkan.
Tuskallisesti Katrin ja Ellin viemänä voi sairas vapisevia jalkojaan muutella. Tuskallisesti aaltoili hänen rintansa, taajaan ja lyhyesti hengitteli. Kasvot olivat kalvakat kuin hautaan menevän ja nuo aina niin merkilliset otsakurtut olivat riipuksissa kulmilla. Suutaan maiskutteli hän kuin kieli olisi istunut kiinni suulakeen, ja pyörivillä, syvään vajonneilla, silmillään tuijotti hän tuhmasti vuoroin Katria, vuoroin Elliä, katsoi ikäänkuin tunnustellakseen keitä nuo taluttajansa olivat.