Kartanolle päästyä tapasi puistutus sairaan. Leuvat alkoivat lotista ja hampaat yhteen kalista kuin klihtaajain vehkeet hampputalkoossa.
"Voi Jumala — nyt sen taas tapasi ankara vilu — voi kunhan päästäisiin tuonne saunaan." Katri voivotellen sanoi ja ponnisti voimiaan kannattaakseen vapisevaa miestänsä, jolta puistatus vei voimat ja se alkoi valua pois viejäin varalta.
"Voi voi voi — minä kuolen tähän, en jaksa — en jaksa", Elli tuskitteli ja oli vaipumaisillaan sairaan painosta siihen patuseen paikkaan.
Mutta jälessä kylmyttelevä ja loihtulukuja lukeva Metsolan muori kävi Ellille avuksi, ponnisti sairasta hartiain puolelta kainaloista —
"Jo menee — noin vaan — kas noin — tuossa paikassa olemme saunassa ja silloin vilut ja puistatus menevät hornan kitaan — noin — noin — astuhan vaan — astuhan vaan — —" muori touhuili, mutta siinäpä touhunsa katkesi kun samassa pyrynä ilmestyi kartano-aidan taa portin kohtaalle kaksivaljakon vetävät kirkasväriset mustat vaunut, ja vaunuista syöksymällä hypähti rivakka mustaviiksinen herra, sekä hienopiirteinen ketunnahkaturkkiin pukeutunut rouva, jolle herra kohteliaasti niskaansa taivuttaen tarjosi kätensä kun tämä pelon alaisesti vaunuista alas pyrki.
Ajajan vieressä istui Tervajukka, joka heti vaunujen pysähdyttyä loikkasi porttia herralle ja rouvalle avaamaan.
Katri ja Elli sekä muori pelästyivät tulijoita niin että sairas heidän käsistään pudota lusahti maahan.
"No no — mitä tämä on — sairas mies tuossa näin kylmällä ilmalla?" lääkäri tuikeasti sanoi luo tultuaan, sekä vihaisesti tekosilmäinsä läpi katseli vuoroin Katria, Elliä, muoria ja vuoroin sairasta.
"Herrejes — mitä te nyt meina!" käsiään yhteen lyöden, jotta hieno pukunsa kuhahti, ihmetellen ja hämmästyneen näköisenä sanoi paikalle tullut rouvakin.
"No mitä siinä moljotatte kuin metsän tontut — viekää kiireesti sairas huoneeseen — vai tahdotteko murhata hänet!" lääkäri komentavasti sanoi Katrille, Ellille ja muorille, jotka kuin halvattuina hämmästyksestä seisoivat hirveästi puistattelevan sairaan vieressä.