Tervajukka otti Antin vahvimmalta kohdalta syliinsä ja Katrin jalkapuolta kantaessa läksi viedä raapustamaan sisään.
"Ken on tuo ämmä?" lääkäri kiukkuisesta kysyi Elliltä, osoittaen saunaan menevää muoria.
"Se on Metsolan muori." Elli vastasi hämmästyksestään vähän tointuen.
"Sekö noitaämmä, josta olen kuullut kerrottavan?" lääkäri edelleen kyseli.
"De' ä' den samma", vastasi rouva ja alkoi astua jahnustaa sisään hänkin.
Sitte Ellin, joka vaaleana ja nenäänsä myöten jalkoihinsa katsellen seisoi lääkärin edessä, täytyi tarkkaan kertoa hänelle, mitä oli aije sairaalle saunassa tehdä, täytyi tulla esiin muorin kylvetystavat ja taikatemputkin.
Silloin lääkäri pudisti päätään ja kohti kulkkuaan nauraen läksi sisään, missä tuo rouva jo Katria aikalailla ripitteli noista vaarallisista hassun yrityksistä, joilla pian voi saada miehensä hautaan.
Nöyrimmästi pyyteli Katri anteeksi tuhmuuttaan ja syvään notkistellen polviaan niiaili ja kyyneleitä puserteli verekkäistä silmistään.
Lääkäri sopotettuaan ruotsia tuolle hienopiirteiselle kartanon rouvalle, kysyi sairasta ja Jukan avattua kamarin oven, meni kamariin ja hänen jälkeensä rouva.
Puistatus oli jo taasen jättänyt Antin rauhaan. Hänen poskipäänsä hohtivat nyt tumman punaisina ja rintansa aaltoili taajaan. Pullistellen poskiaan ja puhallellen kuumaa henkeä huuliensa välitse katseli hän lasimaisesti vuoroin lääkäriä ja vuoroin rouvaa sekä sitte pitkin seiniä ja kattoa.