"Puuh — puuh — kun — nuo — len-te-levät — istui-vat — tuon-ne kat-toon — — — her-roja — herroja — ne — istui-vat tuon-ne — ir-viste-le-mään — — poooiiis — nuo herrat ir-vis-televät — näyttävät pitkää — nenää — niillä on — sarvet — pitkät sarvet — pääs-sä — sanovat — mi-nun kapi-nalli-sissa aikeissa — ne tappavat — minut — puskevat noil-la sarvil-laan puuh, — pois — poooiiis!"
Lääkäri katsoi hymyillen rouvaa silmiin ja rouva samoin lääkäriä.
"Hän hourii." lääkäri sanoi, mutta rouva käänsi puheen ruotsiksi, kun Katri ja Elli ujostellen tulivat kamariin.
Tunnusteltuaan Antin otsaa, ja valtimoja käsissä, pudisti lääkäri päätään epäilevästi, sekä taasen puhui rouvalle ruotsia. Katsoi sitte Katria ja Elliä silmiin, sanoi:
"Olette menetelleet tämän sairaan kanssa niin huonosti, että se siitä enään tuskin pelastuu. Ja saunan lauteille kun olisitte joutuneet sen saada, kuolleena olisitte saaneet hänet pois sieltä kantaa, — se on varma."
Kirjoitti sitte jotain muistikirjaansa, jonka, taskuunsa pistettyä antoi Katrille pitkän rämsyn neuvoja kuinka sairasta oli tarkasti hoidettava, ja kuinka niitä lääkkeitä, joita hän nyt määräsi, oli sairaalle annettava.
Vastaukseksi Katri niiasi syvään.
"Ja kyllä me sitte pitä hoolen leekkeistä, me lehettä kuski Rulli osta ne kaupunki pääl. No hyvesti — ele nyt vaan anta se akka noitu ene — se ole niin sivistymätöndä semmone. Se ole niin ruma! — No hyvesti!" rouva kättä pistäen Katrille ja Ellille puheli.
Katri ja Elli vastaukseksi niiasivat syvään.
"Hyvästi nyt — muistakaa vaan, mitä olen sanonut sairaan hoitamisesta", lääkäri vähän kumartaen sanoi ja sitte menivät.