Katri vielä läksiäisiksi niiasi.
Kun lääkäri ja kartanon rouva tulivat kartanolle, puikahti Metsolan muori saunasta likainen vasunsa käsivarrella, aikoen kiireimmän kautta pötkiä tiehensä.
"Kuule sine akka, ele menne — tule tenne!" rouva sanoi viittoillen muoria luokseen.
Mutta muori vaan meni luimussa korvin kuin hännälle astuttu koira, meni että virsut narisivat ja paljaat nilkat vilkahtelivat sekä liasta kovettunut hameensa kankeasti sääriin ropisteli. Vilkaisi vielä hammasta purren taakseen rouvaa ja lääkäriä sekä paranti menoaan kuin sika juoksuaan.
16.
Oli käsissä kireä Helmikuu. Lunta oli tulla tupruellut kauhean paljon; metsissä ja kujateillä sitä oli niin paksulta, jotta tuskin muuten kuin pyörimällä eteenpäin ihmiset pääsivät. Ankara oli myöskin pakkanen. Yöt päivät se metsissä räiskiä temmelteli ja nurkkia paukutteli kuin uuttera halkomies.
Päälle viisi kuukautta oli Antti Komulainen vuoteella venyen taistellut ankaran taudin kanssa. Kymmenen kertaa oli lääkäri käynyt Antin tautia tarkastamassa, ja joka kerta määrännyt uusia lääkkeitä. Väliin pistäysivät kartanon kapteeni rouvineen Lehtiviidassa ottamassa tietoa Antin taudin kuluista ja muutoksista; väliin tuli rouva yksin, väliin kapteeni itse ja sitte taas yhdessä. Ja kun eivät kumpikaan itse joutaneet, sai joko Tervajukka eli vakavakatseinen pehtoori käydä tietoja ottamassa.
Olipa Karhulan herrassöötinkikin Lakson kapteenilta usein pyydellyt tietoja Antin tilasta, sekä niitä saatuaan, säälivästi puhellut tuon miehen surkeasta kohtalosta, joka hänen mielestään ei koskaan ollut oikein viisas. Tosin hän kauvemman ajan oli luullut Anttia paholaisen lähettilääksi, joka täydellä ymmärryksellä maalaili sivistyneistä ihmisistä irvikuvia, joita sivistymättömätkin inholla katselevat, niinkuin se viime kesäinen kuulutuksensakin, jolla tahdottiin alkuun saada mullistus hyvin järjestetyssä yhteiskunnassa, osoitti.
Mutta tarkemmin tuota asiaa ajateltua, oli hän huomaavinaan Antin puuttuvan selvää ihmisellistä järkeä, jonka nojalla olisi voinut tuomita itsensä kykenemättömäksi mitään yhteiskunnallisia uudistuksia toimeenpanemasta, ja kun Lakson kapteenikin silloin kirkosta tultua oli häntä sanonut "puolihulluksi", niin tahtoi hän nyt antaa anteeksi tuolle pian manalaan muuttavalle mielipuolelle kaikki rikoksensa. Ja tämän tahtonsa pyysi hän kapteenin saattamaan Antin tietoon ennenkuin tämä kuolisi.
Kapteeni kyllä kohteliaasti ja vanhan ystävyyden vuoksi lupasi asian rehellisesti toimittaa, mutta katsoi kuitenkin sopimattomaksi tuollaisista sairaalle mitään virkata, joka siitä heti olisi saanut sellaisen mielenliikutuksen, jotta paikalla olisi voinut heittää henkensä, heikkohermoinen kuin jo muutenkin oli.