Ja toisekseen huomasi hän ettei tuomari Bergin omatunto ollut vielä voinut täydelliseksi kypsyttää niitä aatteita, joita siellä Antin suhteen hänen mielestään näkyi makaavan, ja joita hän noin kypsymättöminä olisi jollakin tavoin tahtonut peittää.
* * * * *
"Terveisiä kartanosta", Katri sanoi eräänä päivänä pyörähtäen ovesta sisään niin ketterästi kuin lian sillä matkalla olisi tullut kymmentä vuolta nuoremmaksi, sekä lisäsi sitte: "arvatkaapas, minkälaisessa kestissä minua siellä pidettiin?"
"No minkälaisessa —?" Antti kysyi katsellen saappaitaan istuessaan tuvan penkillä sekä ajatellen että: "kyllä ovat pieniksi kuivuneet, jos levätäkin ovat saaneet."
Katri istui penkille Antin viereen ja kädet helmoilla ristissä itseänsä nuokutellen kertoi:
"Kyseltiin ensin sinun vointiasi ja joko alat miehistyä. Minä vastasin että kyllä se on kovin voimaton vielä, mutta virkenemässä on joka päivä. Ja sitä paitsi se on niin laiha ettei lihaa enään löydy muualla kuin vähän huulissa, nahka luiden verhona vaan on joka paikassa. Jumalaa kiitteli sitte rouva että kumminkin olet parempaan päin nousemassa. Ja herrakin käski sulle sanoa ettet saa vielä lukea mitään sanomalehtiä, etkä ryhtyä mitään työtä tekemään, että oikein voimistuisit. — On ne sentään hyviä ihmisiä, ne kartanon herrasväki. —"
"On ne hyviä, kyllä se on totta — mutta mitäs sanoivat niistä viemisistä — kelpasivatko?" Antti kysyi viskaten saappaan penkin alle sekä sitte nojasi seinää vasten luisevat kädet ristissä kupeilla.
"Kelpasivat hyvästikin — mutta tässä ovat rahat, jotka annettiin — sanottiin vielä että lääkäri ja lääkkeet ovat maksetut kartanosta ja että meidän ei pidä niistä huolehtia —"
Katri pisti kaksi paperiseteliä Antin kouraan.
"Ettäkö minä olen sitte saanut lääkärin ja lääkkeet ihan ilmaiseksi?" Antti ihmetellen kysyi katsellen kymmenmarkkasia.