"Torpan kaupoille tietääkseni? Vai olenko väärässä?"
"Ei, kyllä oikeassa olet. Mutta sano nyt Jukka hyvä, luonistaako näihin kauppoihin ryhtyä?"
"Elä epäile yhtään, parempaa isäntää kuin meidän kapteeni et löydä niin ihan mistään, vaikka etsisit lyhty kädessä ilmipäivällä."
"Hm — erinomaisesti häntä kiität, mutta minä ajattelen hänestä samaa kuin muistakin herroista."
Antti nyökäytti päätään ja liikutteli otsakurttujansa niin voimakkaasti että Jukka itsekseen tuumasi: "on sillä venyvä päänahka."
"Sulia on liian paljo itsekkäitä ajatuksia herroista. Mutta saatpa nähdä, ettet kauppaasi kadu, kun meille tulet."
Jukka heitti päätään vasemmalle sanoinsa vahvikkeeksi niin että Antti jo pelkäsi pahinta.
"Niin no, koettaa pitää — hei, menepäs nyt ystävä!" Antti lopuksi sanoi ja samassa hotaisi raudikkoansa ohjaksien perillä, joten tämä heti alkoi juosta lönkytellä.
Oli jo näköpäivä, kun Antti perille ehti. Raudikkonsa kytki hän marhaminnasta suuren jyväaitan seinässä olevaan renkaaseen.
Vakava katseinen pehtoori oli juuri aamukahviansa hörppimässä, kun hän samassa kurkistettuaan ulos akkunasta näki Antin laittelemassa heiniä ja apetta raudikkonsa eteen.