"Enpä oikein käsitä tuota — minnekä se Heikki sitte —?"
"Talo on nyt meidän hallussa. Vai ei se Komulainen siitä vielä tiedä. — Ja Heikki muuttaa pois ensi Maariana Suomenselän pitäjään, mistä on ostanut upean maakartanon."
Antti löi käsiänsä yhteen ja lennätteli otsakurttujansa kiivaasti ja ihmettelevästi.
"Eipä maailmassa — vai on se Heikki talonsa myynyt — ja niin upea ja hyvinvoipa talo."
"Mutta olipa siitä kilpailuakin. Vuoroin Karhulan pehtorin kanssa kävimme hintoja korottamassa. Mutta kun sataviiteenkymmeneen tuhanteen nousi, niin silloin se jäi meille."
Tätä sanoessaan kierteli pehtori viiksiään mielistyneen näköisenä.
Samassa tuli pehtorin piikatyttö, joka oli lähetetty tiedustamaan, joko kapteenia saisi tavata, sekä ilmoitti herran juuri olleen aamumekollaan työhuoneessaan ja sanoneen että: "saapi tulla."
Pehtori ja Antti menivät.
Antti mietiskeli mennessään, että pitääkö koko Ahovaaran pitäjän joutua nyt herrain haltuun, ja minkäs se Heikki ei antanut hänelle torpan paikkaa, kun oli aikeissa myydä talonsa, eikä sitte tietoakaan antanut, kun tuli kaupat.
Pitkiä ei hän kumminkaan ehtinyt miettiä, sillä jo rapisteli pehtori kapteenin työhuoneen avainta.