Antti kävi kovin uteliaaksi. Pani kuokan pois ja rupesi piippuaan pitelemään.
"Tulee näet uusi laki. Niin sanoivat Woutilassa käydessäni — semmoinen kun Wenäjälläkin, että kaikki ovat maatilusten isäntiä. Ei siellä kuulu olevan torppareita ja muuta työkansaa niineksikään. Ja semmoinen laki se nyt tulee meillekin. Maamittarit kuuluvat tulevan tännekin pian ja sitte otetaan niiltä, kellä on, ja annetaan niille, kellä ei ole."
"Nyt ymmärrän!"
Antti nousi kävelemään ja näpsäen sormiaan sanoi tuo, sekä lisäsi vielä että: "sitä olen jo odottanutkin pienestä pahaisesta saakka, vaan tuleehan kumminkin. — Totta tosiaan: nyt ne isot herrat ja rikkaat saavat nähdä ketä ovat halveksineet, ketä ovat pistäneet, kuten raamattu sanoo."
"Mutta jos ei tulisikaan, jos olisi huutojuttua koko asia", Katri sanoi.
"Voipihan se tulla ja voipi olla tulemattakin."
Mieli kävi välien alakuloisemmaksi kun ajatteli että jos ei sitä isojakoa tulisikaan.
Mutta eräänä päivänä pistäysi Tervajukka Lehtiviidassa ja kertoi että maamittareita oli kartanossa asuntoa ja että niiden pitäisi ryhtyä toimittamaan isojakoa. Maamittarin, oikein sen pääherran renki oli sanonut että nyt paloitellaan koko kartanon maat niin moneen osaan kuinka monta asukasta näillä mailla on, ja sitte annetaan osa jokaiselle.
"Kyllä nyt tekee tuhoa niille, kellä taloja on", Jukka sanoi tosissaan heittäen päätään vasemmalle.
"Vielä siitä vertakin vuotaa ennenkuin asiasta tosi tulee. Ei se Karhulan herrassöötinki ainakaan vähillä tavaroistaan luovu", Katri tuumaillen väitti.