"Ja kun joku noista sosialisteista heitetään vankeuteen, piirittävät he lukemattomilla joukoilla vankilat ja ryöstetään puoluelainen väkivallalla pois jos ei suosiolla saada."
"Mutta sehän on koko kauheus. Kyllä ne ovat väärässä, kun ovatkin", Pertti sanoi miettivästi silmiänsä vilkauttaen.
"Väärässä ovat kun ovatkin. Ne ovat oikein niitä maailmanlopun ihmisiä, vaikka tuo meidän ukko niitä aina ihailee", Katri sanoi liekehtivästä katsoen Anttia silmiin.
"Noo — eivät ne juuri niin vaarassakaan liene. Paljopa siellä ulkomailla on tehty alhaisemman kansaluokan vapauttamiseksi siitä sorrosta ja orjuudesta, jota herrain alamaisina ovat saaneet kärsiä — aivan niinkuin täälläkin Suomessa", Antti sanoi painaen leukaansa alas ja otsakurttujaan ylentäen.
"'Oliko se asia nyt musta taikka valkoinen, siitä vähät, mutta pääasia on, kunhan tässä vaan saisi oman nurkan, oman orren, oman katalan karsinan', lauloi Jauhelan vaari ennen muinoin uunin pankolla, kun rätti-Pietari nykäsi kylkeen ja karjasi että: 'mee pois täältä, uunin päältä.' Siihen vaan sitte luottaa että siitä tosi tulee?" Pertti sanoi nyökyttäen päätään ja silmiänsä vilkauttaen.
"Luota jos tahdot, mutta tosi siitä tulee. En tässä ikääni kaikkea toisen hyväksi tee työtä minäkään", Antti sanoi vakuudeksi hartioitansa hytkäyttäen.
"Kenenkähän muiden kuin omaksi onneksesi olet tässä työtä tehnyt? Kelpaa tässä jo eleskellä kenen tahansa kun kaikki on valmista. Mutta olet vaan omia aikojasi niin tyytymätön, etkä huomaa että tyytymätön on onnettomin ihminen maailmassa", Katri sanoi vähän surumielisesti.
Pertti vilkautti silmiään, paiskasi kättä ensin Antille ja sitte Katrille, sekä vielä tuvassa Laurille, Willelle, Sannalle ja Heikille, joka nureamielisenä nenäänsä puhuen penkin kulmalla istui ja katekismoa lukea juntusteli, ja sitte läksi.
12.
Koko pitkän Elokuun aikaisen poutaviikon muovaeli Antti Komulainen erästä kuulutusta, joka seuraavana sunnuntaina piti julki luettamaan Ahovaaran kirkon saarnatuolista.