"En kaupasta jää minäkään; myön vaikka ainoan paitani että alkuun pääsen", yhtyili neljäskin.
"Toimeen rupean minäkin vaikka en paikalta pääsisi", vannoili viides.
Ja niin tehtiin päätöksiä yhdessä ölinässä vaan. Mutta pian katkesi tuo metelöivä riemu kun seurakunnan pastori, mustapartainen, arvokkaan näköinen herrasniekka, sekä jättiläisvartaloinen pitäjän nimismies kiskoivat luitansa väkijoukon läpitse perille päin.
"Terveeksi", sanoivat molemmat Antille ja pistivät kättä.
"No — herrat sattuivat vähän myöhästymään", Antti vastasi sekä viittasi välinpitämättömästi heitä istumaan penkille.
"Hö-öm, niinhän tuo on, mutta — hö-öm, mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan, hö-öm —" nimismies yskähdellen vastasi, sekä raskaasti istua hommasi penkille, jotta se antoi räjähdyksen kuin olisi poikki katkennut.
Mutta pastori asettausi juhlallisena Antin viereen seisomaan ja kierrellen partansa huippuja, alkoi:
"Minä suuresti ihmettelen että sellaisia mielipiteitä, joita veli Komulainen tässä juuri ilmi toi puheessaan, jonka alkuun onneksi juuri satuin tuonne ovelle, voi löytyä olemassakaan. Se katkera vihamielisyys, jota tämä irooninen puhe uhkusi herroja vastaan, on saanut alkunsa jostain yksityisistä syistä, jotenka se ei voi olla oikeutettua. Jumalan kiitos, se aikakausi on jo aikoja sitte ollut ja mennyt jolloin herroista ja heidän mielettömyyteensä perustuvista vehkeistä voitiin sanoa sitä, mitä äsken kuulimme, että he tahtoivat alhaisimpiansa nylkeä ja rasittaa ankaralla työllä ja suurilla veroilla. Meille on jo koittanut valoisampi aikakausi, josta kiitos kalliin uskontomme ja valistuneiden hallitusmiestemme. Orjuus on jo aikoja sitte poistettu ja jokaisella on vapaa sananvalta, jokainen saapi olla oma herransa ja jos jollekin tapahtuu vääryyttä, hän saapi turvautua kristilliseen lakiimme, joka ei jätä pahaa rankaisematta."
"Mutta se on Herramme vakava sääntö että täytyy olla olemassa rikkaita ja köyhiä, ylhäisiä ja alhaisia, muutoin ei maailma seisoisikaan, ja toisin ollen olisi sen jo aikoja sitte täytynyt kukistua, sillä köyhemmän kansan toimeentulo täytyy rippua rikkaimmista."
"Ja kunkin ihmisen elämän työ täytyy kulkea, määrättyä rataansa. 'Otsas hiessä pitää sinun syömään leipääs', kuuluu jokaiselle, niin herroille kuin torppareillekin. Ja jos kumpi hyvänsä poikkeaa tuosta Herramme pyhästä määräyksestä, heittäytyy laiskuuteen ja toimettomuuteen, hänen edessänsä ammottaa silmin nähtävä perikato. Hän saapi epäilemättä ansaitun palkkansa."