Ja hyyksi poskella pojan Se kyynel kylmistyy, Hän ei havaitsekkaan, miten Jo hanki tyrmistyy.
Mut ympärillä kirkkomaan On kuolon kolkkous Ja ääntä muut' ei kuulukkaan Kuin tuulen huokaus.
Viimein ylös yritti hän, Mut maahan vaipu vaan, Ja pois uneen ikuisehen Vajosi vaivoistaan.
Ingman.
Merimiehen morsio.
(Runeberg: Vinden blåser upp i hast.)
Tuuli taas puhaltelee, Laivoa lähettelee, Viepi kullan vierahille, Teille tietämättömille.
Kauasko kuleksinee, Kauanko mua muistanee? Näkisin hänen mä vielä, vaan on kyyneleeni tiellä.
Lentäisinkö lintuna, Sorsana, kajavana; Niin jos kunne kullan veisi Aalto, en jälelle jäisi.
Jos kuin kauas kulkisi, Seuroaisi siipeni; Siipi kuin suhauttaisi, Ehkä kulta katsahtaisi.