Oksanen.
Orvon kuolo.
(Madjarin kielestä.)
Ken yönsä tuolla viettelöö Sisällä kalmiston? Jo kaksitoista kello lyö, Ja vaiti kaikki on.
Se orpo on, kuin kova Suru ahistelee, Kun äiti armas, ainoa Ei nousekkaan enee.
Nyt haudalla hyvän emon Kujertelee polo: "Oi, äiti, oi, niin raskas on Nyt poikasi olo!"
Sinun manalle mentyä Pois luota lapsesi, Missään ei oo nyt tuttua, Joka hyväilisi.
Ja ei sano enää kukaan: "Rakas mun poikani! Kamala nyt jo kolkko vaan Ja kylm' on suojani."
"Mut täällä vieressä sinun Miks' en jo maata saa? Ka, kylmä, kylmä talvi on — Polo minua, ah!"
Näin yöllä orpo poikanen Itkein kujertelee, — Ja talven tuuli tuimanen Yhä viheltelee.