Murehella haikealla Seisoi äiti ristin alla, Johon poika naulitaan. Sydän sykki surkiasti, Kyyneleitä katkerasti Silmä vuosi tulvanaan.
Voi sen tuskaa verratointa Vaivattaissa viatointa Ainokaista poikaansa! Voipa määrää huokausten, Kuin hän seisoi rinnatusten Ristin kanssa rakkaansa!
Ken ei itkun pisaroita Vuodattane katkeroita Tätä huolta nähdessään! Kuinpa äitin neidellisen Poika hurskas, taivaallinen Käytetähän kärsimään!
Jesust' äiti pilkattavan Näki, ynnä kiusattavan Synnin tähden maailman; Kuuli hänen ristin alla Nääntyenkin siunaamalla Kiusaajansa kostavan.
Voi sit' äitin kärsimystä! Hänen kanssans' yhdistystä Etsiä minun pitää; Palavalla sydämellä, Kyyneleillä kylvetellä Herran ruumista pyhää.
Poveheni, äiti, paina Haavat vuotamahan aina, Joita vuosi Poikasi, Vuosi ruoskin suomittaissa Sekä ristin naulittaissa Tähden suurten syntini!
Häntä tahdon katsastella, Hartahasti huokaella Päivieni päätteesen. Kyyneltesi kumppaliksi Ja surusi toveriksi Jään mä ristin juurehen.
Mua ellys eroittako, Luotasi pois luovuttako, Pyhä, puhdas impyinen! Veisata valitus-virttä Tahdon, ja syleillä hirttä, Joll' on poikas ainoinen.
Mua hänen haavoissansa Hautele ja vaivallansa Pojes päästä synnistä, Häntä kuulemaan kehoita, Taivahan taloon osoita Viimeisenä päivänä!
Ristinsä tukeni olkoon, Kuolostansa mulle tulkoon Turva vahva tuonelaan, Että Luoja armahtaisi, Sielu kurja onnen saisi Käydessäni kuolemaan.