"Nuori herra", siihen vanhus vastasi, "Verkalleen omasta maasta kulkeepi, Kansa kun häpeellä jättää koto-maata, Kolkompi on olla valveella kuin maata.
"Miksi puhdistaisin vanhaa muotooni? Selvemmin häpeä siitä loistaisi; Mielelläni kärsin pilkkaa, rinnassani Huolta kannoin, siitä noki naamassani.
"Toisin nyt, kun joukkomme on tapellut, Suomen sydän taas on meille au'ennut, Ei enää pilattava oo kunniamme, Käy nyt pestä puhtahiksi kasvojamme.
"Väkee nostata ja lyötä rumpua, Yö kulunut on ja päivä valkeaa. Syyttä ennen kiire olj lepo-majasta, Hyvä, nuori herra, nyt on kiire vasta."
Kiljander.
Porilaisten marssi.
(Runebergin mukaan.)
Pojat kansan urhokkaan, Ku Narvan, Puolan, Leipsigin ja Lytsin maat verellään kasti! Suomi viel' on voimissaan, Vihollisensa veren saapi vuotamaan. Pois, pois rauha toisapäin! On myrsky noussut, jyskävät kanoonat aika ankarasti. Eteenpäin pois, rivittäin! Hyvästyvät nyt henget jalojen isäin. Kallihinta Tekoa toimitamme Ja vuodattaa Veremme on tapamme. Eteenpäin jokainen vaan Ikuisen vapautemme tietä kulkemaan! Se sotaviiri, kunniamme Viitta, kulunut muinoisissa sodissa, Jalosti liehu, loista, kehoita! Viel' ompi helmanen sinua tallella. Ei oo maamme milloinkaan Käsistä bataljoonain kaatumattomien vallattava: Ei oo kuuleva kukaan Ett' ois ku pettänyt vapaata Suomeaan. Kaatuupi urhoollisin, Vaan ei peräydy, pakene, ei petä, ei oo polettava. Kaatua, tuo sankarin Osuus, se olkoon voiton palkka meillekin. Miekka käteen, Pois pelko! kuolla saamme Maamme poveen, Se ompi kunniamme. Tappeluun ehättäkääm! Kun nyt on aika meidän, niinpä niittäkääm! Harvenneet rivit kankaillamme Jaloja töitä kaunihisti toistavat. Eteenpäin voiton viitta! Seisovat Viel' ympärilläs Suomen vahvat vartiat.
Kiljander.
Armahan kulku.