Isäni tapaili vyöllänsä riippuvaa meripuukon tuppea oikealla kädellänsä ja sanoi:
— Koetetaan sitten!
Tämän nähtyänsä vaaleni vaarini, astui takaperin muutamia askelia ovea kohden, mutta isäni asettui oven eteen seisomaan.
— Etkö meinaa laskea minua ulos? kysäsi vaarini vapisevalla äänellä.
— En.
— Hirveäisitkö lyödä minua puukolla?
— Kukaties, jos siksi tulisi.
— Eikö sovinto ole parempi kuin tappelu?
— Mikäs sen parempi on kuin sovinto.
— No sovitaan ennenkuin viimeisen kerran suututaan.