— Kyllä minä sen uskonkin.
— Minä en kuitenkaan tappele.
— En minäkään.
— Tule rauhassa vävykseni.
— Niin tulenkin.
Nyt ottivat he toisiansa kädestä kiinni ja menivät penkille istumaan.
— Jos minä olisin entisessä kuraasissani, sanoi vaarini istuttuansa, niin en minä juuri hevillä antaisi perään, vaan pitäisin kiinni kuin tahkiainen mielipiteistäni.
— Siis olenkin tänne saapunut soveliaaseen aikaan, kun teiltäkin ovat voimat loppuneet, sanoi isäni.
— Ei voimani vielä ole vallan loppuneet, minä puhuin kuraasista.
— Mistä semmoisen sanan olette löytänyt?