— Kuinka niin, etkö kelvannut samaan taloon, jossa ruotilaisena olit?
— Siihen kyllä olisin kelvannut, vaan se talo tuli autioksi. Talo myötiin ryöstöhuutokaupalla ja Matti isäntä itse joukkoineen joutui mieroa mittailemaan. Muualta en voinut paikkaa saada, sillä rotevammillakin miehillä oli täysi työ paikkaa saada ja he rupesivat ruokapalkallakin, mutta minua, kun olin vielä nuori ja huonokuntoinen, eivät ottaneet ruokapalkoillekaan, vaan sanoivat: Mene hakemaan leipämaata mistä löydät.
— Se oli surkeata ja kamalata! Osaatko edes tehdä mitään?
— Minä osaan tehdä maan-työtä kaiken laatuista, vieläpä osaan tehdä usean lajisia, moukalle kuuluvia käsitöitäkin.
Nyt olin minä aikani kuunnellut enkä enään malttanut enempää odottaa, vaan kysyin liukkaasti pojalta:
— Osaatko, Lauri, suksiakin tehdä?
— Se ei mikään konsti ole ylimaan miehille, suksia tehdä, kaikkiahan kysyt! sanoi Lauri.
— No, jos niin helposti osaat kaikkia tehdä, ettei kysyäkään kestä, niin sitten meistä tulee tuota päätä veikot ja veljet, sanoin minä.
— Kyllähän se aina kysyä kestää, en minä juuri niin tarkoittanut, sillä en minäkään kouraani puhaltamalla mitään valmiiksi saa, virkkoi Lauri.
— Älä nyt sentään suuttumaan rupea, Lauri kulta! sanoin minä lepyttäen.