Kun olivat syöneet, sekä vieraat että talonväkikin, ja paljon oli kerrottu syödessä asioita, etenkin Kemin asioita, alkoi Aspela kyselemään:
— Onko täällä Limingassa mitään taloja myytävänä? Minä en väliä pitäisi, vaikka ostaisin muutaman talon riuskaleen. En suuresta lukua pitäisi, kunhan vaan kontin sijan saisin — jotakin tässä on ostettava rahojen ollessa, kun satuin saamaan taloni Kemissä myydyksi. Jos rahat on taskussa, niin ne pian hupenee sinne tänne.
— Korvenpää kaupittelee taloansa halvasta hinnasta, sanoi Vierimän ukko.
— Matti vai Antti?
— Antti.
— Hyvä talo, mitä pyytää?
— Tuhatta neljäsataa.
— Ei ole kalliskaan.
— Ei se paljo ole Korvenpäästä, hyvät niitytkin kuin helkkarit. Metsät paraat, pellot hyvässä lannassa ja ojat ja aidat kunnossa, sanoi Vierimän ukko.
— No, onko Antin päässä paistetuita perunoita vai luuleeko kuolevansa, kun aikoo menettää niin uhkaman talon pilkkahinnasta?