— Olkaa hornassa — — kun muuttaa Turkuun.
— No, mitä hittoja sinne?
— Naipi rikkaan kauppamiehen lesken — huhu kertoo, että vähän päästä
Antti on kahdensadan tuhannen mies.
— No, se ei ole hullummasti — mutta onni miestä seuraa, sanoi Aspela, puhallellen savua suustansa. Oikein haisee jo nenässäni vaakuna-tupakan haju, jota arvatenkin Antti lopun ikäänsä tulee nauttimaan piipun sauhustuksena. Kuinka pahasti haiskahtaa minusta nuo pitkät Venäjän lehdet ja Suomen tupakat sekaisin! Ha, ha, ha, vai herraksi Antti pääsee. No, kuinka hän tuon Turun perinnöttären tuttavuuteen pääsi?
— Olkaa hornassa — kun ovat vanhat lapsuuden tuttavat, vastasi
Vierimän ukko.
— Mitä, kuka se sitten on, tunnenko minä sen?
— Muistanette kai Viestilän Sannaa — kyllä kai — Viestilän Sanna se on.
— Viestilän Sanna, kyllä minä muistan, vaan eikö se naitu Ouluun?
— Ouluun Sanna ensin naitiin, mutta mies meni melkein kohta häviöön
Oulussa — tuli kuitenkin vahingosta viisaaksi ja muutti vaimoineen
Turkuun, jossa hän sittemmin tuli upporikkaaksi.
— Ja mies on kuollut, niinkö?