"Oikein!" sanoi maisteri.
Siinä sitten yhtä ja toista juteltua sanoi mummo lisäksi:
"Minä tulin täällä käymään melkein juuri kuin sanomaan, että minä voin maksaa ne Elsan rahat mikä hetki hyvänsä. Olen saanut saataviani. Kumminkin olkoon maksaminen siihen asti kun saan muutetuksi, että mä näen mitä minulla niissä puuhissa oikeastaan kuluu", sanoi mummo.
"Kerkiäähän tuo nuot saada", sanoi rouva.
"Mitä hän niillä niin kiivaasti tekee?" sanoi maisteri.
"Niinhän tuota minäkin arvelin!" tuumi mummo. "Kiitoksia paljo, hyvä herrasväki, kaikista ja hyvää yötä!" lisäsi mummo niiaten.
"Samaa teille, ja onnea uuteen taloonne!" sanoi maisteri.
Rouva kertoi samaa.
Mummo meni kyökkiin ja seisattui keskelle permantoa.
"Täytyy lähteä kotiin maata, vaikkei juuri jouda paljo makaamaan, kun aamulla täytyy muuttaa, ja muutossa on aina puuhaa kaikenlaista", sanoi mummo hieman haukotellen.