"Olenhan minä täällä. Mattikin on kaupungissa ja laiva Helsinkiin talveutuu, ja kaikki tulevat olemaan talvea kotona. Etkö sinäkin jää itseksesi ja tule asumaan minun luokseni kallioilla?"
"Nyt en minä käsitä tarkoitustanne. Mitä minun eroamiseni palveluksesta itseänikään, vähimmän vielä teitä hyödyttäisi?"
"Minulla on minun käsitteeni, ja sinulla ehkä sinun, mutta älä paheksu jos vanhan tuttavuuden puolesta hiukan sua opastan. Sinä et itsekään taida sitä huomata, että olet viime aikoina pulskistunut melkein liiaksikin kauniiksi; tosin sinä olet, sen tiedän, Herraa pelkääväinen lapsi, mutta jos jumalisuutesi olisikin suuri, on viettelyskin voimallinen ja kömpii esiin sangen moninaisessa haamussa ja muodossa. Sen vuoksi eipä olisi liiaksi, jos tänä pahinna aikana olisit ymmärtäväisen vanhan ihmisen tarkkaa tarkimman peräänkatsannon alla, siksi kunnes tulisit oikein naimisiin tai muutoin vanhenisit. Joko alat älytä?"
Elsa mietti kauvan ja vihdoin kysyi:
"Ja mitä töikseni tekisin teidän luonanne, jos sinne tulisinkin?"
"No, sen kuin ihminen elääkseen tarvitsee, sen pian tekee, tekee ihan aikansa kuluksi; voimme pestä pyykkiä, talvisin kotona, ja suvella sen kallion ja meren välissä olevan lammin rannalla."
Elsa naurahti.
"Kyllähän sitä elämisen eteen paljonkin saa työskennellä, mutta, sama se on, voinhan sanoa itseni ylös ja pyhäinpäivästä muuttaa", sanoi Elsa ja mummo poistui.
Seuraavana päivänä ilmoitti Elsa rouvalle, että hän muuttaa. Rouva
kummeksi ensin sitä kovasti. Vihdoin hän tuli siihen käsitykseen, että
Elsa muuttaa taloudenhoitajan tähden, ja antoi hänelle päästökirjan.
Pyhäinpäivästä muutti hän mummon taloon Punavuorille.