(Sävel: Etkös ole, ihmisparka).
Jumalalle olkoon kiitos:
Olen liitoss'
Kanss' Immanuelini!
Hän mun kallihisti osti,
Ylös nosti,
Kuolemasta kirvoitti.
Vaan en taida nyt näin kielin
Enkä mielin
Oikein kiittää Jumalaa.
Sinua siis, oi, Jumalani,
Auttajani,
Pyhän Hengen tavaraa!
Sinua vain, oi, armon Herra,
Jonkun verran
Armos aamukastetta!
Suuret, monethan kuin tähdet
Ovat nähdä
Armos vuoret, Jumala.
Joka anoo, että säästät,
Että päästät
Synnin siteist' irrallen;
Joka kääntyy vääryydestä,
Häijyydestä,
Jesus, veres virrallen:
Uuden voiman sille annat,
Käsiin kannat,
Ett'ei surmaan syöksyä
Täytyis sun, vaan synnin torjuis
Eikä horjuis
Myös pois kulmakiveltä. (Ap. Tek. 4: 11)
Jos ei synnistä saa estää,
Puhtaaks pestä
Herra Jesus verellään,
Ei Hän saata tulla pahaan
Asumahan,
Vaan mä auttamatta jään.
Ylkää vastaan kulkekaamme,
Ostakaamme
Öljy uskon lamppuihin! (Matt. 25: 9)
Suudelkaamme Poikaa vielä, (Ps. 2:12)
Ett'ei tiellä
Hylkäis häijyn hampaihin!
Usein täytyy mieleen tulla,
Että mulla
Paras ikä kuluikin
Muiden mailman lasten kanssa,
Kokonansa
Turhuudessa pahimmin.
Vaan ei muu kuin armo Herran
Vei mun kerran
Elon tielle joukosta.
Portti oli ahdas aivan: (Matt. 7: 14)
Synnin vaivaan
Sydän tahtoi haljeta.