Silloin hulluksi mä luultiin,
Kun se kuultiin;
Vaan se oli parhaaksein:
Käännyin tieltä lavialta,
Maailmalta
Pelastin mä sydämein.
Elin Hengen köyhyydessä,
Nöyryydessä.
Elää tahtoi lihakin;
Uskon kautta Henki voitti,
Armo koitti
Mulle vihdoin kuitenkin.
Eipä Jesus, sielun ylkä,
Tuskaan hylkää
Koskaan uskovaisiaan:
Jos he Hänen luokseen tulee,
Häntä kuulee,
Niin Hän lisää armojaan.
Armon Henki kuljettakoon,
Kiiruhtakoon
Matkamiestä matkallaan
Saastaisesta, katoovasta
Maailmasta
Kohden iki kotoaan!
Puhaltakoon purjeesenki
Armon Henki,
Että saavun satamaan!
Pidä, Jesus, itse perää,
Ylös herää
Aaltoja asettamaan! (Matt. 8: 26)
Yli virran auta kerran,
Henki Herran,
Pakolaiset Baabelin, (Ps. 126: 1-4)
Niin soi kiitos suloisella
Kantelella
Kautta koko Siionin.
Tiell' on aivan kirkas veri:
Herran veri,
Josta lapset laulelee.
Karitsan myös katsehista
Kaunehista
Suloisaan he soittelee.
Niistä sielu riemastuupi,
Kainostuupi,
Niiden säihkyyn soentuu.
Yljän armo kun on suuri,
Niin hän juuri
Kasvoillensa kallistuu.
15.
Jesus on minulle elämä.