Minä tahdon teitä
jälleen nähdä.
Koska lupaat, armaan,
Niin Sä tulet varmaan (Ap. Tek. 1: 11)
Viemään minua
Kerran kotia,
Kallis Jesukseni,
Apun', autuuteni,
Toivon', eloni,
Rikkauteni.
20.
Autuaat ovat, jotka eivät
näe ja kuitenkin uskovat.
Hän, Jesus, on alku, (Ilm. K. 1: 8)
Ja Jesus on polku; (Joh. 14: 6)
Sitä polkua kuljen mä näin (Joh. 10: 9)
Ijankaikkista kotoa päin.
Ja verensä kautta
Mua aina Hän auttaa,
Kun huudan: "Jo minä nyt jäin!"
Kun hätä on mulla,
Hän tietävi tulla,
Virvoitusta tullessa tuo,
Ja siitä mun sieluni juo.
Mull' on toivo ja pelko,
Kun ei näy polku,
Jos Hän sitä nähdä ei suo.
Mä murhehdin sitä,
Ah, kuinka mä pitää
Voin tallella sen tavarain,
Kuin Jesukseltani sain.
Se — oi! — pian puuttuu:
Taas kaikki nyt muuttuu
Mun toivoni pelvoksi vain.
Mä uudesti pyydän,
Ja Jumalan sydän
On valmis lahjoittamaan:
Siis uuden armon mä saan.
Ja — oi suloisuutta! —
Kun Henkeä uutta
Taas pyydän, jo senkin mä saan.
Me rukoelkaamme!
Voi, valvoa saamme,
Ett'ei Henki se sammuisikaan,
Elon tietä kun matkustetaan!
On tien joka haara,
Täys pauloja, vaaraa
Siis valppahat olkaamme vaan!
Se tie, se on kaita; (Matt. 7: 14)
Siis, sieluni, laita
Vapistuksella, pelvolla niin, (Fil. 2: 12)
Ett'et joutuisi eksyksiin!
Sua saatana, liha
Niin suuresti vihaa (Ilm. K. 12: 12)
Ja pyytävät kiusauksiin.