Tuo kirkkaus, tuo ei himmenny vaan loistokkaana hohtaa.
Odottaos, sieluni, hiukan vain, nyt ylkä jo saapuu kohta!
(Ilm. K. 3: 11; 22: 30)
33.
Ell'ette käänny ja tule niinkuin lapset, niin ette suinkaan tule sisälle taivaan valtakuntaan.
Mieli mull' on kirjoittaa
Lasten nöyryydestä.
Ketään ei voi pahentaa
Puhe suinkaan tästä.
Rakas sielu, neuvoa
Vapahtajan kuule!
Herran omaa puhetta
Turhaks älä luule!
Lasten mieltä tuntemaan
Pyydä Hengen valo;
Heistä opi ainiaan
Kuulijaisuus jalo!
Jotk' ei vielä vastahan
Ota pahennusta,
Viittaa tielle taivahan,
Kun teet parannusta.
Jos et muutu mieleltäs
Lapsen kaltaiseksi,
Nöyräks, siivoks, itsessäs
Hyvään haluiseksi;
Pahassa jos paadut vaan,
Makaat synnin unta:
Osakses ei tulekkaan
Taivaan valtakunta.
Täten Jesus selittää, (Matt. 18: 1-4)
Selitys se sopii.
Käsitä, oi, sielu, tää,
Lasten tavat opi!
Parhaimmaksi nöyryyden
Tahtoo Jesus näyttää,
Tavat hyväin lapsien
Ohjeeks siihen käyttää.
Että lapset nöyrät on,
Senhän nähdä mahdat.
Nöyryys saattaa suosion (1 Piet. 5: 5, 6)
Sitä jos sä tahdot,
Suostu ensin Jumalaan,
Että Häntä halaat,
Nöyryydessä ainiaan
Herran perään palat!
* * *
Lapsista sä nöyryyttä
Kahdell' lailla opi!
Katso ensin köyhyyttä!
Sehän oikein sopii:
Alaston ja vaivainen
Laps on puolest' luonnon,
Pesemätön, saastainen,
Tilan saanut huonon.