Murheen pätsiin heitetään
Sielu, ruumis kokonansa,
Armo aivan peitetään,
Tuomio uhkaa hirmuillansa,
Tuskat ruumiin runtelee,
Soimaa tuntoa,
Kuolon kauhuja
Saa vain nähdä
Eikä tähdä
Kuin vain lopun hirmuja.
Vaan kun sielu tuskassaan
Avuksensa Herraa huutaa,
Turvaa yksin armoon vaan,
— Silloin Herra kaikki muuttaa:
Murheen pätsist' auttaa pois,
Sielun lohduttaa,
Mielen virvoittaa,
Sanan kautta
Uskoon auttaa,
Ruumiin tuskat lopettaa.
Jumalassa riemuitkaa
Hänen johdatuksestansa,
"Herran kiitos!" veisatkaa
Hänen ihmeavustansa,
Toivossa myös iloitkaa:
Murheet Mesekin,
Majat Kedarin
Vaihtuu maahan
Rakkaampahan,
Taivaallisiin majoihin! (Luukk. 16: 9)
Rakas Jesus, vahvista
Vaarain alla sieluamme,
Kuolemassa kirvoita
Syntisurkeudestamme,
Hengess' auta valvomaan,
Uskoss' ainiaan
Sielun turvaamaan
Rukouksin,
Anomuksin
Yksin ristinkuolemaan!
Kiitos Herran olkohon!
Kuningas Hän armollisin
Kansansa vie lepohon
Käsivarsin voimallisin, (5 Moos. 33: 27)
Uskon teillä harjoittaa,
Oikein opettaa,
Tarpeess kurittaa,
Läpi vaivan
Iloon taivaan
Ihmeisesti johdattaa.
44.
Tänäpänä.
(Sävel: Maa suur' ja avara).
Jo tänään, sielunen,
Käy tielle kaidallen! (Hebr. 3: 13)
Ei sulle lupausta
Päivästä suoda muusta.
Huomenna kenties tässä
Et ole elämässä.
Jos niin et, sielu, tee,
Kun Herra tuomitsee;
Silmänsä tarkat ovat,
Lain käskyt pyhät, kovat; (Ps. 95: 7, 8)
On aika malttaa mieltä,
Palata synnin tieltä.