Ole heidän käsivartensa varahin niin myös meidän autuutemme murheen ajalla!
(Sävel: Ah, sielun', anna vallit' Herran).
Murheella muistan elämääni:
Se tähän ast' on kulunut
Synneissä suuriss' alinomaa,
Mä niissä olen riehunut.
Nyt taakseni käyn katsomaan…
Voi, jos ei mua oliskaan!
Mua pelko pyytää maahan painaa
Ja murheen aallot vaivuttaa,
Kun syntiä tein armon päälle,
Yllyttäin vihaan Jumalaa.
Parempi, jos en ollenkaan
Olisi tullut maailmaan.
Oi, Herra Jesus, joko tunnet,
Kuink' olen aivan saastainen,
Puoleeni armokasvos käännä,
Lepytä Isä vihainen!
Rukoilen sydämestäni,
Ah, armahda, oi, Herrani!
Maailma meitä pilkkaa, polkee,
Se osa meille sallitaan;
Vaan kerran päästään tuskan alta,
Kun seuraamme me Sua vaan.
Oi, Jesus, kuule taivaassa,
Kun valitamme vaivassa!
Ei Jobin vertoo Itämaalla
Havaittu Herran pelvossa:
Hunajan hälle vuoret vuoti,
Häll' oli riistaa, mainetta.
Vanhuskin nousi, vaikeni,
Kun saapui hän ja puheli.
Vaan ilma yltyi, pauhu paisui,
Jo myrsky riehui raivoten,
Ja paha henki ilman alta
Sai Jobin suureen murheesen.
Hän tuhkaan istui sairaana,
Vaikk' oli Herran huomassa. (Jobin kirj. 1 ja 2 luku)
Niin lopun ajalla myös tällä
Nyt villitykset pauhaavat;
Ne myrskyn lailla raivoavat
Ja kaikki maahan tallaavat;
Myös paisuvia pahoja
Myrkyllään nostaa saatana.
Jos vaikka aasit surmaisitkin
Ja kamelitkin kuoletat
— Kun niitä rakastamme raukat —,
Niin säästä sielut katalat!
Sun tykös itkein huudamme,
Lähetä Henkes luoksemme!