47.
Meidän Jumalamme tykönä on
paljo anteeksi antamusta.
Nyt ihmettä tuhlaajapojasta kuullaan:
Kun köyhyydessä hän nääntyy
Ja verhoa puuttuvi hältä ja ruokaa,
Niin isänsä luokse hän kääntyy.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Hän nousevi, jättäen laidunpaikan,
Joll' äsken sikoja kaitsi,
Ja käy isän armahan kotoa kohden,
On lempeä, hoitoa paitsi.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon,
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Suin itkevin lausuvi hän isällensä:
"Mua ottaos luoksesi vielä!
Mun nälkää, janoa kärsiä täytyi,
Ja vaipua tahdoin tiellä".
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
"Perintöni kallihin tuhlasin kaiken,
Eläissäni tyhmien lailla;
Kuitenkin armoja sulta nyt kerjään
Mä väsynyt vierahill' mailla".
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
"Pojakses en pyydä, mut palvelijakses,
Kun syntiä tein sua vastaan.
Sun orjanas ainian mielisin olla
Ja leivässäs ainoastaan".
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Vaan hänt' isä vastahan kauas jo juoksee
Ja kaulahan lankeaapi
Ja suudellen sylihinsäkin sulkee
Ja huoneesen johdattaapi.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Nyt laittavi hän pidot lihavat sangen,
Ja riemuita kunkin on määrä. —
Niin myös Isä taivahan syntisen ottaa,
Jos tiensä hylkää väärän.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!
Hän on kuin paimen, mi laumahan lampaan
Kadonneen korvesta saapi,
Vie riemuiten olallaan sekä kaikki
Myös ystävät riemuittaapi.
Siis Jesuksen kiitos ja kunnia olkoon
Kun tuhlaajapoikakin kääntyy!