Elämänkertani.
Minä olen kaikki vahingoksi lukenut ja ne raiskana pidän, että minä Kristuksen voittaisin.
Koska loppui kirkkovuos,
Olin aivan synnin suoss'.
Synnin tietty seuraus
Kuolo on ja kirous. (Room. 6: 23. 5 Moos. 27: 26. 1 Moos. 3: 19)
Pahoin pelkäsin mä niin,
Joutunenko helvettiin.
Jesus syntyi jouluna;
Siitä sain mä toivoa.
Kristus oli kuvattu,
Lunastajaks luvattu.
Enkel' lausui taivaasta:
"Rauha olkoon mailmassa!" (Luukk. 2: 14)
Vasta vuonna uutena
Aukas suuni Jumala
Laulamahan kiitosta
Uudest' armoliitosta,
Minkä maailmaan Hän toi,
Mullekin siis osan soi,
Kun Hän sallei vuotavan
Ensimmäisen pisaran
Pyhää vertään, ostaakseen (Luukk. 2: 21)
Mua sillä itselleen,
Pelastaakseen sieluain,
Puhdistaakseen ruumistain.
Järjen pitkäperjantai
Minussa myös alkuns sai,
Kidutti mun sieluain,
Miten mailma Jesustain,
Sanoi: "Jesus kuoli pois;
Ken nyt sua auttaa vois?"
Näin se myös mun peljätti:
"Suuret on sun syntisi;
Sinua ei valita,
Sull' ei suoda armoa".
Kysyin: "Mistä avun saa?"
Vaan ei ollut auttajaa.
Järki petti minua
Kauan niinkuin kiusaaja,
Tahtonut ei armoa
Omistaa vain armosta.
Pelastusta huusin, vaan
Vastaust' en saanutkaan.
Järki tahtoi täyttämään
Työt ja niitä näyttämään.
Rukoilin: "Ah, Jumala,
Mulle anna armoa!"
Uskon voima oli pois;
"Mistä sen saada vois?"