Sanottiin: "Sen Kristus suo;"
Golgataan käy ristin luo,
Ano lailla ryövärin:
"Herra, muista muakin,
Koska tulet voimahas
Taivaan-valtakuntahas!" (Luukk. 23: 42)
Silloin vasta huomasin,
Mitä tässä tarvitsin,
Rukoilin kuin ryöväri.
Jumala sen havaitsi,
Tuli kohta auttamaan
Avarasta armostaan.
Kristus huusi kuollessaan, (Luukk. 23: 46)
Hätäännyin myös huutamaan.
Järjen päivä pimeni;
Uskon aurink' yleni;
Toivon täysikuulla — oi! —
Pääsijäinen riemun toi.
Hauta — kas! — nyt aukeni
— Pyhä halu virkosi —;
Usko, Henki sanomaan
Kiiltävissä vaatteissaan
Riensivät; mä pelkäsin,
Vallan maahan katselin.
Uskonut en uskovan'
Sanantuojaa taivahan,
Hiivin hautaan katsomaan
— Sanaa Herran tutkimaan —,
Ja kun siellä katselin,
Jo mä silloin itkinkin.
Jesus seisoi takanain,
Kysyi minun itkuain.
Sanoin: "Oi, en auttajaa,
Jesustani, nähdä saa!"
Silmän' oli soennut,
Häntä en mä tuntenut.
Lauseista Hän Raamatun
Näytti autetuks jo mun,
Näytti omat haavatkin.
Tuosta Hänet tunsinkin.
Muillekin vein sanomaa:
"Kaikki Hältä avun saa".
Maailma tuon huomaitsi,
Hulluksi mun tuomitsi,
Kuka lukemisesta,
Kuka muusta puuhasta,
Teeskelystä myös, ja niin
Hautaa mulle kaivettiin.
Niin soi Herra heluntain.
Pyhän Hengen silloin sain…
Jumalan näin Jumalaksi,
Tulin muista kamalaksi.
Silloin saapui kreikkalaiset,
Itseänsä kehuvaiset.
Arapialaisten suku
Saapui, yllä oma puku;
Sepä kerskui uskostansa,
Oli rikas tullessansa.
Tulivat myös kreettalaiset,
Varsin valehtelevaiset.