Taas Poutun poikia matkass' on, taas nuijalla iskee Ilkka, taas Pohjan poikien partion on nostanut huovin pilkka, taas ryntää pirteistä piinattu suku, ja legio, legio on sen luku — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää!
Taas Vesaisesta nyt laulellaan, ja Tepposen tappara kostaa: lyö ryssän kourasta valtikkaan ja Karjalan kansan nostaa! Ei laulajaheimo oo orjaksi luotu, jo jousi on ullakon piilosta tuotu, — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää!
Savon järviltä valkeat vilkkuilee, Savon jääkärit henkiin herää. Joka pirtissä piilua tahkoillaan, tuhat tuikkavi peitsen terää. Taas piilukko paukkavi pakkassäissä, taas miekat ja tapparat kalskuu käissä — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja Kuin tuulispää!
Jo Hämeen karhukin kannoilleen käy muristen murron alta, rakit ryssän se karjuen karkoittaa pesänpehkulta rakkahalta. Käy jäämien jousista kuoleman tuulet, sä Hämeen korvesta jyskettä kuulet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää!
Ei väistytä ei, ei peljätä ei! Vuostuhannet muistomme elää. Sinis sankarin kuntoa lauletaan, kunis Suomessa kantelo helää. Ylös yhtenä kaikki me kalpaveljet! Pois eestämme este ja pirstoiksi teljet — nyt Suomen Leijona rynnistää, tuliharja, hurja kuin tuulispää.
Töysä 5/2 — 18.
VAPAAEHTOISTEN MARSSI.
(Omistettu Töysän Suojeluskunnalle.)
Viha vienyt meitä ei kamppailuun, pyhä oikeus oli se taika! Kun kunnian kilpehen kultaiseen loi häpeän tahroja aika, kotikynnystä suojellut enää ei, kuin ennen, jaarlien säädös, tuli herjaksi heimous, kansallisuus, tuli pilkaksi kansan päätös.
Viha vienyt meitä ei kamppailuun, oma vaistomme ohjasi meitä! Ei tyynenä katsella kunnon mies voi äitien kyyneleitä, kun rakkahat raa'asti silvotaan ja saastaisin pistimin lyödään, kun ryssäin veljinä vehkeillään ja kansamme kunnia myödään.