Huvit siellä mieltä hurmas,
povessani poltti, huusi,
vierelläni neiot nauroi,
kupehella kukki kuusi.
Otin huilun huulilleni: lehdot leikki nuorten häinä, saraheinät helisivät, tytöt kulki kukkapäinä.
HUILUNSOITTAJA
KULKURIN KOSINTA.
Kulkuri olen minä aina ollut, kulkuri olen minä nytkin! Näithän: varsani valkoharjan juuri mä seinään kytkin!
Kulkurin kullaksi kyselen sua —
kulkunen luokalla laulaa,
tuuheat taljat ne reslassa vuottaa.
Katsos sä orhini kaulaa!
Kulkurin pirtti on pitkän pitkä,
tähdet sen lamppuina leiskaa,
tuhannet värttinät kultia kehrää,
silkkiset uutimet heiskaa.
Kulkurin karjaa metsän tyttö
havujen lehvillä huiskii.
Lammaskatraita illansuussa
kuusien peittohon kuiskii.
Kulkurin takassa räiskähtelee
raikasta revontulta,
kulkurin kihlana kimmeltääpi
kirkkahin Lapin kulta!
Kulkurin kello ei kuudelta käske, unia saat sinä kyllä! Heiluthan hetkisen keskellä päivää sinistä silkkiä yllä!