"Olisiko hän kansalaiseni, ajattelin, ja samalla johtui mieleeni moni pieni yksityiskohta, joihin ennemmin en ollut tullut panneeksi sen erikoisempaa huomiota. Kapteeni oli ihonväriltään — minua luonnollisesti lukuunottamatta — ollut muuta laivaväkeä tummempi, ja merimiehet keskinäisessä puhelussaan olivat useinkin kutsuneet häntä 'Nolaksi', siis hindulaisella nimellä."
Tässä — äkkinäisestä päähänpistosta — keskeytin Mumin Argadin kertomuksen. "Oliko Nola-kapteeninne", kysyin häneltä, "ruumiiltaan jotakuinkin teidän kokoisenne?"
— Oli kyllä, vastasi Mumin. — Sitäpaitsi hän muutenkin ulkomuodoltaan lienee minua suuresti muistuttanut, jopa siinä määrässä, että meitä olisi voinut luulla kaksoisveljeksiksi. Näin ainakin merimiehet sanoivat.
— Oliko hänellä vasemmassa kädessä peukaloa? jatkoin tiedusteluani.
— Peukaloa, oli… utta… odottakaa… kun hän Kairossa kiidätti sivuitseni, hiveli hän vasemmalla kädellä leukaansa, ja kädessä… siinä ei todellakaan ol'… ei ollut peukaloa.
— Oletteko varma asiastanne?
— Olen.
— Tunsiko hän kotoisia olojanne?
— En luule, mutta laivaan jäi minulta, paitsi merimies-arkkua ja siinä olevia vaatteita, päiväkirja, jossa oli tarkat tiedot sukulaisuussuhteistani. Nola on ehkä löytänyt kirjan takin taskusta, arkun pohjalta ja lukenut sen.
— Tiedättekö hänen olinpaikkansa?