— Etkä myös, mikä suunnaton rikos olisi petollisesti tunkeutua toisen perheeseen?
— He eivät koskaan saisi petoksestani vihiä.
— Ja silläkö te lohdutitte itseänne, kurja olento. Sairas ei vastannut.
— Nimenne on Nola? jatkoi Mumin tiedustelujaan.
— On.
— Vasemman kätenne peukalon te…?
— Sen, sanoi Nola keskeyttäen — leikkasin pois. Uhraus oli välttämätön, jos tahdoin onnistua tuumissani.
— Matkustitte Indiaan Kairon kautta.
— Matkustin. Tulin Bilma'sta, Afrikan sisäosista. Pian sen jälkeen kun orjalastimme olin vienyt Arabiaan, haaksirikkoutui laivani Tamataven edustalla, Madagaskar'in ulkopuolella. Miehistö hukkui, mutta minä — ehkä rikollisin kaikista — pelastuin rannalle. Monien seikkailujen ja vaiheitten perästä jouduin Bilma'an. Täällä olostin useamman vuoden, mutta — tein murhan ja katsoin silloin viisaimmaksi paeta. Jo kuukautta ennen olin tahallani katkaissut vasemman peukaloni… Suuntasin kulkuni Kairoon ja sieltä — Kalkuttaan… Kalkutassa minulla oli alussa hyvä menestys, mutta kuinka lopulta kävi, tiedätte. Olin tottunut hurjaan elämään ja sentähden en uusissa oloissakaan malttanut kauvan hillitä itseäni, ja pian alkoi huolestuttavia huhuja tunkeutua Darja Argad'inkin ja hänen tyttärensä korviin. Huomasin sen heidän yhä enemmän vieroksuvasta käytöksestään, ja toisinansa Argad tiedusteli minulta ankarana syytä outoihin kuulumisiin, mutta väitin kiven kovaa huhuja valheeksi ja vakuutin viattomuuttani. Jo aikaisemmin, jopa ensi hetkestä saakka, olin välistä ollut havaitsevinani Surya Me'essä vaistomaista vastenmielisyyttä minua kohtaan, mutta en ollut siitä sen erikoisempaa välittänyt. Toivoin aikaa myöden voivani hänen mielialaansa vaikuttaa. Niin ei kuitenkaan käynyt, ja välimme rikkoutumista jouduttamassa oli luultavasti sekin, että Surya Me epäili minun Brahma'a palvelevan. Tavallansa hän ei siinä ihan väärässä ollutkaan, sillä jos yleensä saatan laisinkaan sanoa silloin mitään uskontoa tunnustaneeni, oli se Brahma'n, jota minulle pienenä lapsena oli opetettu, mutta hyvin vähät siitäkin välitin. Vain sattumalta — vanhasta tottumuksesta — lausuin joskus Brahma'n nimen ja ainoastansa kerran muistan häntä täällä rukoilleeni. Tein sen Surya Me'etä uhmaillakseni. Hän oli juuri nuhdellut minua muuttuneesta käytöksestäni ja kristinuskosta luopumisesta, ja sen johdosta harmistuin. Odottamaton yllätys olikin minulle se, että Darja ja hänen tyttärensä olivat kristittyjä. Anastamassani päiväkirjassa ei siitä sanallakaan oltu mainittu. Siksi en osannutkaan olla tarpeeksi varovainen. Oikean kasvattipojan osaa ruvetessani näyttelemään olin luonnollisesti lähinnä ajatellut Darja Argad'in suurta omaisuutta, ja suunnitelmanani oli saada se Surya Me'en välityksellä, ottamalla hänet ainoana perijänä avio-vaimokseni. Yhtäkään silmänräpäystä en mielessäni ollut kuitenkaan kuvitellut rakkautta, mutta vähitellen se syntyi sydämeeni ja tulisen intohimoisena, koko olemustani kalvavana liekkinä. Surya Me'en puhtaassa nais-olennossa oli jotakin käsittämätöntä, mikä vastustamattomalla voimalla kiinnitti, mutta samalla saavuttamattomana raivostutti minua. Kuinka hän olisikaan mennyt minun kaltaiselle miehelle, enkä vieläkään voi ymmärtää rohkeuttani astua hänen huoneeseensa ja kaiken tapahtuneen jälkeen pyytää häntä vaimokseni, mutta olinkin mieletön, rajusti myrskyävien tunteitteni orja, ja tahdoin pakoittaa häntä, jos hän ei hyvällä suostuisi, sillä vastauksen — sen arvasin jo edeltäkäsin. Nöyrät rukoukset eivät auttaneet, eivät peloittavat uhkaukset, ja silloin aloin vainota häntä ja hänen isäänsä. Hyökkäyksen! pienellä syrjäkadulla epäonnistuttua poistuin vielä samana yönä kaupungista ja kun muutaman viikon kuluttua uskalsin palata sinne takaisin, oli Surya Me kadonnut, ja poissa olivat Darja ja Lakhsmi'kin. Minne he olivat lähteneet? Hain heitä kiihkeästi ja vihdoin sainkin vihiä heidän olinpaikastaan. Se oli Radzim, mutta täällä tapasin heidän englantilaisten soturien lujasti suojelemina. Mitä minun näin ollen oli tehtävä? Luulin keksineeni keinon. Levitin ympäristön asujainten keskuuteen huhua, että radzimilaiset olivat syvästi loukanneet uskontoamme. He olivat muka eräänä päivänä löytäneet kyläkadulta Brahmajumalan kuvan, joka nähtävästi oli taivaasta pudonnut, ja suurella melulla sekä häpeällisten laulujen kaikuessa polttaneet sen. Näin — kun koko kylään kohdistaisin kansani vihan — toivoin varmasti kukistavan! viholliseni. Piirsin lehtiin syd'…
Keskeytin tässä Nolan, "olen nähnyt kuviot", lausuin, "ja Lakshsmi on selittänyt niitten merkityksen".