Olin aikonut tiedustella häneltä missä kaukainen vuoriluola oli, mutta nyt se oli jo liian myöhäistä.
* * * * *
Noin vuoden viivyin vielä Kalkutassa. Tämän ajan kuluessa oli appeni, vanha Darja Argad'kin kuollut. Päätimme silloin, Surya Me ja minä, ainaiseksi muuttaa Englanttiin.
Isältänsä Surya Me oli perinyt tämän omaisuuden kaikkineen. Palatsimme irtaimistoineen myimme Mumin'ille. Jo sitä ennen olin virastani jättänyt eronhakemuksen.
Samoin kuin päivä, jolloin saavuin Kalkuttaan, samoin nyt lähtöpäivämmekin oli erittäin kaunis, ja aurinko säteili hohtavan kirkkaana.
Rannalta laivalla laskiessamme viittasimme nenäliinoillamme
Harthor’ille ja Mumin Argad'ille jäähyväisiksi.
Pian olimme ulkona ulapalla, ja mannermaa alkoi vähitellen kadota näkyvistämme.
Tällöin — viimeisten rajapiirteitten häämöittäessä kaukana — pieni Darjamme heilautti vielä kerran terveisiksi nenäliinastaan ja huudahti kimeällä lapsenäänellään; "Jää hyvästi, jää hyvästi, India!"
Merkilliset tapahtumat olivat enää vain pelkkinä muistelmina.