[35] Kirchoff, Vorlesungen über mathematische Physik und Mechanik, 1877.
[36] Vrt. E. Albrecht, Die »Überwindung des Mechanismus» in der Biologie. Biol. Centralbl. XXI (1901) s. 101 ja seur.
[37] Hume, m. t. 7 luku, edell. osa.
[38] M. Wentscher, Über physische und psychiche Kausalität (1896), s. 74.
[39] Kts. esim. Mill, Logiikka, III kirja, 5 luku, 9 §.
[40] Aivan samanlaisten spekulatiivisten ajatuskehittelyiden kautta kuin yllä on kuvattu saadaan absoluuttisen, kaikkea sisältöä puuttuvan »minän» käsite syntymään. Kun tämä absoluuttinen »minä» sitten »pyrkii», on toimivan psykofyysillisen yksilön sijaan astunut metafyysillinen kompleksi, joka vapauttaa kaikista kysymyksistä. On mieltäkiinnittävä psykologinen kysymys, kuinka teräviltä ajattelijoilta, kuten _Th. Lipps_iltä, on voinut jäädä huomaamatta, että tällaisen spekulatiivisen keinottelun kautta sielutieteen tärkeimmät problemit vain on saatettu ratkaisumahdollisuuksien tuolle puolen, mutta ei suinkaan ratkaistu; onhan »minän» »pyrkiminen» edelleenkin kompleksi oloseikka, joka antaa aihetta kysymyksiin.
[41] Koko kysymys »tajunnanelementeistä» ja pyrkimys redusoida kaikki tai ainakin kaikki intellektuaaliset tajunnansisällöt aistimuskomplekseiksi, on katsottava vanhentuneeksi senjälkeen kuin kokeellinen itsehavainto on osoittanut, että korkeamman asteen ajatus- y.m. elämyksiä ei läheskään aina voida fenomenologisesti eritellä.
[42] Kts. tutkimustani Über die Motivation und die Entscheidung (väitöskirja 1916).
[43] Lotze, Kleine Schriften I (1885) s. 172.
[44] Müller & Pilzecker, Experimentelle Beiträge zur Lehre von Gedächtnis (1900) s. 35.