_Jennings_in kielteinen kanta tropismiteoriaan nähden lienee nykyään päässyt yhä enemmän valtaan.[114]
* * * * *
2. Katsoen niihin laajassa mitassa kielteisiin tuloksiin, joihin biologisten ilmiöiden fysikaaliskemiallinen tutkimus on johtanut, herää kysymys, onko se biologian ohjelman ja mekanistisen prinsiipin määrittely, jonka du Bois-Reymond antoi edellä puheena olleessa kirjoituksessaan, loogillisesti virheetön ja asiallisesti tarkoituksenmukainen. Viriää epäilys, eikö näin määriteltynä biologian tehtävä tule toivottoman vaikeaksi ja eikö olisi asianmukaisempaa tyytyä puhtaasti biologiseen kysymysten asetteluun.
Kysymyksen yksityiskohtaiselle käsittelylle voidaan sopivasti panna pohjaksi erään nykyaikaisen jyrkän mekanistin käsitys biologian tehtävästä.
W. Roux määrittelee »kehitysmekaniikkansa» ohjelman seuraavasti:
»Orgaanisessa tapahtumisessa ilmenee osittain samoja vaikutustapoja (Wirkungsweisen) kuin epäorgaanisessa; mutta monasti kohtaamme edellisessä oleellisesti jälkimäisestä poikkeavia vaikutustapoja. Kokemus opettaa kuitenkin, että useampien vaikutustapojen kombination kautta saattaa syntyä uusia vaikutustapoja, täten esim. kombinoimalla rikin, raudan, hapen ja vedyn vaikutukset rautavihtrilliksi synnytetään aivan toisia vaikutustapoja kuin kombinoimalla vain kahden tällaisen alkuaineen vaikutukset. Mitenkä fysikaalisten vaikutusten kombination kautta saattaa syntyä uusia vaikutustapoja, sen on viime aikoina röntgen- ja Becquerel-säteiden synnyttäminen selvästi osoittanut.
Me oletamme senvuoksi, kunnes vastakohta on todistettu, että eliöissä ilmenevien erikoisten vaikutustapojen syyt sisältyvät ainoastaan niiden erikoisen monimutkaiseen fysikokemialliseen kokoonpanoon. Vain tällä pohjalla ja tässä määrässä me tunnustamme elämän tapahtumain autonomian.
Pyrkiessämme pääsemään perille siitä vaikuttamisesta, johonka kehitystapahtuminen perustuu, on tehtävämme senvuoksi mahdollisimman suuressa määrässä redusoida tämä tapahtuminen fysiikan ja kemian nyt jo selvittämiksi epäorgaanisiksi vaikutustavoiksi (taikka, jos tahdotaan, näiden pohjalla oleviksi voimiksi), siis eritellä eli analysoida se tällaisiksi vaikutustavoiksi. Sikäli kuin tämä ei vielä ole mahdollista, täytyy meidän hajoittaa äärettömän monimuotoinen orgaaninen kehitystapahtuminen mahdollisimman harvoiksi, niinikään muuttumattomiksi vaikutustavoiksi, joilla tosin vielä on orgaanisen tapahtumisen erikoisleima… Näistä täytyy vähitellen voida eristää epäorgaanisia vaikutustapoja, joten yhä vähenevä redusoimaton jäännöskin lopulta hajaantuu epäorgaaniseksi tapahtumiseksi.»[115]
* * * * *
Kemian alkeisiin kuuluu, että kun kaksi alkuainetta yhtyy, niin yhdistyksen fysikaaliset ja kemialliset ominaisuudet usein ovat kokonaan toiset kuin elementtien. Happi ja vety yhtyvät painosuhteessa 8 ja 1 muodostaen vettä (H2O), joka on kokonaan toisenlaista kuin mainitut kaasut; mutta ne voivat myöskin yhtyä painosuhteessa 16 ja 1, muodostaen vetysuperoksidia (H2O2), joka taaskin on kokonaan toisenlaista kuin vesi (kestämätöntä, öljymäistä ja syövyttävää).